Avaa valikko Valikko

LuomuiSa -blogi

  • animal-bg

    Ajatuksia eräästä luomunavetasta ja luomumaidosta - Jenni ja Riku Harmaajärvi: ”Halvalla saatiin hyvää, vaikkei sitä kukaan olisi uskonut!"

    Olen koonnut tähän blogiin ajatuksiani vierailusta Maunulan tilalla Kankaanpään Vihteljärvellä. Maitotilan isäntäväki, Jenni ja Riku Harmaajärvi, tekivät suuren muutoksen tuotannossaan keväällä 2017, kun päättivät siirtää koko tilan luomuun. Alkuun pari tilastotietoa. Ruokaviraston vuoden 2019 tilastoissa on 150 luomumaitotilaa, keskimäärin 65,8 lypsylehmää / tila. Luken maataloustilaston mukaan tämän vuoden heinäkuussa luomumaitoa toimitti meijereihin 136 tilaa yhteensä 6 790 000 litraa. Lypsykarjojen tuotosseurannan tulokset vuodelta 2019 puolestaan kertovat, että luomulehmien keskituotos on 9111 kg maitoa/lehmä. Aika komeat tuotosluvut: luomulehmien keskituotos on vain noin 8 % tavanomaisten lehmien tuotosta alempi. Sitten elävää elämää tilastojen takaa. Miksi Maunulan tilalla haluttiin liittyä tuohon luomumaitotilojen joukkioon? Tarina alkaa siitä, kun Jenni ja Riku miettivät vaihtoehtoja maitotilansa kehittämiseen. Navetalle piti tehdä jotain, sillä parsilypsy kuormitti liikaa ja omaa työtä haluttiin keventää. Uuden navetan rakentaminen ja tila- ja karjakoon kasvattaminen ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta, koska lainaa ei navettaa varten haluttu ottaa. Tontilla ei oikeastaan olisi edes ollut fyysistä tilaa suurelle navetalle ja lisämaan saanti on vaikeaa (ja ainakin kallista). Jenni ja Riku päätyivät siihen, että pienen tilan keino kilpailla suurten joukossa on tehdä asioita erilailla. Luomutuotanto valittiin tavaksi kehittää tilaa, luomumaidontuotanto toisi jotakin ekstraa ja mahdollisuuden erikoistumiseen. Joukossa oli myös vihreitäkin ajatuksia. Valitsemalla luomu haluttiin ottaa omalta osalta vastuuta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä jälkipolville ja pelastaa pölyttäjiä, kun kasvinsuojeluaineiden käyttö jäisi pois. Navettaremppaa oli suunniteltu jo pidemmän aikaa. Parsinavetta oli liian sitova sekä työläs ja lypsy rasitti kroppaa. Haluttiin keventää omaa työtä ja parantaa sekä ihmisten että eläinten hyvinvointia navetassa. Jenni oli ollut muutamaa vuotta aiemmin mukana ProAgria Länsi-Suomen pienryhmäreissulla Englannissa. Jenni kertoi, että reissulla silmät avautuivat siihen, että asioita voisi kenties tehdä toisinkin. Hyvää maitoa voi tuottaa, vaikkei joka puolella kiiltelisikään upouudet kaakelit. Siitä se sitten lähti – ajatus mahdollisimman edullisesta navettaremontista, ilman lainarahaa. Epäilijöitä kyllä riitti, mutta Harmaajärvet pitivät kiinni omasta visiostaan ja lähtivät tekemään erilaista navettaremonttia. Navettaremontin tuloksesta he ovat syystäkin ylpeitä. Vanhaan parsinavettaan saatiin yhden robotin navetta ja makuuhalli luomulehmille. ” Halvalla saatiin hyvää, vaikkei sitä kukaan olisi uskonut!”, toteavat Jenni ja Riku. Navetta ei kiillä uutuuttaan, mutta lehmillä on hyvät oltavat. Riittävästi hyvää ruokaa, mukava makuupaikka, mahdollisuus valita mieluisan lajitoverin seura sekä ulkoilumahdollisuus pitävät lehmät tyytyväisinä. Makuuhallissa on viihtyisää, valoa ja hyvä kuivitus. Tilalle tehtiin meijerin toimesta toukokuun lopussa Welfare Quality-auditointi. Tuloksista Jenni kertoi seuraavasti: ”Tulokset sai ilon kyyneleet silmiin! Ollaan tehty varsin luova, itsesuunniteltu navettaremontti, jota me itse ollaan pidetty tosi onnistuneena. Navetta ei ole millään tapaa hieno, eikä missään nimessä uudenveroinen, mutta mielestämme hoitajalle melko helppotöinen ja lehmäystävällinen. Ja siksi onkin aivan huikeaa, että nyt myös puolueeton taho on todennut, että meidän navetassa lehmillä on hyvät mahdollisuudet lajityypilliseen käyttäytymiseen. Lehmien välillä havaittiin mm. leikkisyyttä ja runsaasti hoivakäyttäytymistä. Vaikka parannettavaakin toki löytyy, tilan kokonaisarvosanaksi saatiin EXCELLENT.” Mitä sitten tehtiin? Lähtökohta remontille oli tilan 1950-luvulla valmistunut navetta, jota oli remontoitu viimeksi vuonna 2010. Vuonna 2017 parsinavetta muutettiin pihatoksi, rakennettiin lehmille makuuhalli ja siirryttiin robottilypsyyn. Vanhan navetan puolella ruokintapöytä jäi paikoilleen, parrenerottajat poistettiin ja näin saatiin ruokintapaikka lehmille. Ape jaetaan apevaunusta ruokintapöydälle. Kuvasta näkyy kuinka vanha ruokintapöytä jäi paikoilleen, parrenerottajat poistettiin, ja lehmillä on vapaa pääsy syömään.Verhoseinäisestä makuuhallista puolet on vanhaa rehuvarastoa ja puolet uutta rakennusta. Makuuhallissa on turvekuivitus. Tarkoitus oli tehdä kompostipohja, mutta sitä ei saatu toimimaan, joten nyt kuivike vaihdetaan kerran viikossa. Halli tyhjennetään ja täytetään traktorilla. Lehmät viihtyvät makuuhallissa hyvin, ja jokainen voi hakea mieleisensä makuupaikan joko kaverin vierestä tai olla omassa rauhassaan. Lypsyrobottiakaan ei ostettu, vaan päädyttiin vuokrarobottiin. Robotti on navetan 50-luvulla rakennetussa osassa makuuhallin ja ruokintapöydän välillä, joten matkalla syömään lehmät voivat poiketa lypsyllä. Lehmäliikenne on toiminut hyvin. Navettaremontin valmistumisen kanssa samana keväänä (2017) aloitettiin pelloilla luomuun siirtyminen. Lehmillä siirtymävaihe alkoi keväällä 2019, kun ruokinta pystyttiin toteuttamaan luomuehdoin. Maidolla on luomussa 6 kk siirtymäaika, joten marraskuun alussa 2019 haaveista tuli totta! Maidon siirtymäkausi päättyi ja ensimmäinen luomumaito-kuorma lähti meijerille! Kun navetan olosuhteet nyt vastasivat luomuehtoja rempan jälkeen, muu hienosäätö tehtiin ruokintaan. Luomurehun riittävyyttä joudutaan varmistamaan tilojen välisellä yhteistyöllä ja ostorehulla, oma pinta-ala ei aivan riitä rehun tuotantoon. Väkirehu-% ei ollut tavanomaisessakaan tuotannossa korkealla, joten luomuruokintaan sopeutuminen onnistui siinäkin kohtuu pienillä muutoksilla. Karja laidunsi jo aikaisemminkin, joten siinäkin oli jo valmiit käytännöt. Rehujen hankinnassa pitää olla tarkkana varsinkin kivennäisten ja täydennysrehujen osalta, kaikki kun eivät kelpaa luomutuotantoon. Ja yllättävän hyvin on löytynyt yhteistyökumppaneita luomukasvitiloilta, niin on päästy tekemään jopa sopimuspohjalta väkirehun hankintaa. Anne Johansson / ProAgria Länsi-Suomi ja Jenni Harmaajärvi / Maunulan tila

  • animal-bg

    Mitä luomumerkit kertovat?

    Oletko koskaan tarkastellut luomutuotteen pakkauksesta löytyviä merkkejä? Tai pohtinut, mitä merkit tarkoittavat? Merkkiviidakko voi tuntua vaikeaselkoiselta, mutta puhuttaessa luonnonmukaisesta tuotannosta merkinnät ja niiden taustalla olevat kriteerit ovat kuitenkin selkeitä: luomuelintarvikkeen tunnistaa EU:n luomutunnuksesta. Yksinkertaista! Kuluttajansuojan ja rehellisen kilpailun takaamiseksi luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöissä käytetyt ilmaukset ovat suojattuja koko Euroopan unionissa kielestä riippumatta, jotta niitä ei käytettäisi muissa kuin luonnonmukaisissa tuotteissa. Suoja koskee myös ilmausten johdoksia ja lyhenteitä kuten luomu. Kuluttaja joutuu luottamaan luomutuotteen pakkauksessa oleviin tietoihin ostopäätöstä tehdessään. Joulukuussa 2019 tehdyn kuluttajatutkimuksen (Kantar TNS) mukaan EU-luomumerkin tunnistaa yli puolet väestöstä. Reilu kolmannes vastasi ko. merkin vaikuttavan omaan ostopäätökseensä. Pakolliset merkinnät luomutuotteessa takaavat kuluttajille, että luomutuote on tuotettu ja valmistettu luonnonmukaisen tuotantosäännösten mukaisesti ja toimija on valvottu. Merkintöjen avulla luomutuotteet ovat jäljitettävissä kaikissa tuotannon, valmistuksen ja jakelun eri vaiheissa. Luomutuotteen tunnistaminen on helppoa, sillä kaikissa pakatuissa luomutuotteissa on pakollinen EU:n lehtimerkki. EU:n luomutunnuksen, Eurolehden, käyttö on siis pakollista kaikissa EU:ssa valmistetuissa valmiiksi pakatuissa luomuelintarvikkeissa. Luomu - valvottua tuotantoa -merkki (Aurinkomerkki) on vapaaehtoinen, Suomen oma kansallinen luomumerkki ja myös tällä varustetun tuotteen on täytettävä EU:n luomuasetuksen ehdot. Merkin omistaa maa- ja metsätalousministeriö ja sen käyttöoikeuden myöntää Ruokavirasto. Aurinkomerkin voi saada sekä kotimainen että tuontiluomutuote. Merkkiä voi hakea toimija, joka tuottaa, valmistaa, valmistuttaa, pakkaa tai tuo maahan luomutuotteita ja kuuluu luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään. On huomioitava, että Aurinkomerkki ei siis ole suoraan kotimaisen raaka-aineen ja tuotannon merkki, vaikka se suomalaisesta viranomaisvalvonnasta kertookin. Aurinkomerkki ei korvaa pakollista EU:n luomutunnusta. Leppäkerttu-merkki kertoo, että tuote on suomalainen luomutuote. Merkissä voidaan tuoda esille alue, jossa tuote on tuotettu. Merkin myöntää Luomuliitto. Leppäkerttu-merkkiä voidaan käyttää Suomessa yhdessä pakollisen EU:n luomutunnuksen, Eurolehden kanssa. Leppäkerttumerkillä varustetun tuotteen on täytettävä EU:n luomuasetuksen ehdot. Kuluttajatutkimuksen mukaan Leppäkerttumerkin tunnistaa noin 45 % kuluttajista. Luomutuotteiden pakkauksessa voi olla myös hieman tuntemattomampia merkkejä, kuten Demeter- ja Krav-merkit. Demeter-merkki kertoo, että tuote on viljelty biodynaamisesti. Se on kansainvälinen tarkastusmerkki, jonka Suomessa myöntää Biodynaaminen yhdistys. Merkillä varustetun tuotteen on täytettävä sekä EU:n luomuasetuksen että kansainvälisen Demeter-liiton tuotantoehdot. Krav-merkki on ruotsalaisen luomujärjestön valvontamerkki. Krav-tuotteet noudattavat EU:n luomuehtoja ja osin Kravin omia tuotantoehtoja. Miksi pakkausmerkinnät -hanke toteuttaa viestintä- ja neuvontakampanjan, joka edistää elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä olevien päiväys-, ravintosisältö-, alkuperämaamerkintöjen sekä EU-laatujärjestelmien mukaisten merkkien tuntemusta sekä kiinnostusta niitä kohtaan. Tutustu pakkausmerkintöihin! Tuuli Pirttikoski, Satafood Kehittämisyhdistys ry

  • animal-bg

    Luomua ostoskorissa

    Luomun suurkuluttaja (ProLuomu, Luomun kuluttajabarometri 2017) ostaa luomutuotteita vähintään kerran viikossa. Luomutuotantoa voi siis tukea helposti pienilläkin teoilla. Aiemmin hain luomumaitoa pari kertaa viikossa kahvimaidoksi ja nyt koronan aikana viikon luomumaidot haetaan kerralla. Siis olenko luomun suurkuluttaja? Ajan henkeä kuvaa myös se, että uusin juustosuosikkini on lähikaupassa saatavilla vain luomuna. Luomutuotanto on valvottua, sertifioitua tuotantoa luomusuunnitelmineen. Kotitarveviljelijän menetelmät eivät tähän riitä. Ei riitä, että lannoitteina ovat komposti ja nokkosvesi ja torjunta-aineina hara ja ruohosilppu, kun suunnitelma, rekisteröityminen ja valvonta puuttuvat. Niinpä itse kasvatettua ei voi, eikä saa sanoa luomuksi. Ekologisuuden nimissä haluan kuitenkin käyttää myös itse kasvatettuja ruoka-aineksia. Wikipedia kertoo luonnonmukaisuuden olevan luonnollisuuteen, luontoon soveltuvuuteen tai luonnon säästämiseen pyrkivä elintapa, ruoantuotantotapa tai rakennustapa. Luonnonmukaisessa elämäntavassa pyritään usein jäljittelemään ihmisen elintapoja ennen maanviljelyn, teollistumisen ja modernin yhteiskunnan syntyä ja sitä kutsutaankin joskus myös kivikautiseksi (paleoliittiseksi) elämäntavaksi, mutta sellaista tämän päivän luomuviljely ei ole. Ihminen keräili marjoja, yrttejä ja sieniä, metsästi ja kalasti jo ennen maanviljelyn syntyä. Nykyihmisen luomumarjat ja -yrtit kerätään luomusertifioiduilta alueilta rekisteröityneitten kerääjien toimesta. Muuten metsän antimet ovat villiruokaa, eivät luomua. Luomumaatalouden perusperiaatteista ja tavoitteista (IFOAM 2002) monimuotoisuuden ylläpito ja lisäys maatiloilla ovat asiat, jotka saavat minut valitsemaan luomua silloin kun niin valitsen. Muuten riittää vastuullisesti kasvatettu suomalainen lähiruoka. Kaija Vesanen, Satafood Kehittämisyhdistys ry

  • animal-bg

    Hölskypotut – lämmin perunasalaatti kesäpöytään

    Hyvä ruoka kuuluu juhannukseen, satoi tai paistoi. Luomuisassa juhannuksen juhlapöydässä maistuvat muun muassa hölskypotut. Herkulliset, kotimaisista varhaisperunoista valmistetut hölskypotut sopivat erinomaisesti lautaselle (grillatun)lihan ja kalan kaveriksi tai syötäväksi ihan sellaisenaan. Tämä herkku maistuu lämpimänä sekä kylmänä, ja on helppo valmistaa myös esimerkiksi mökillä. Tarvitset: n. 800 g varhaisperunoita 2-3 vartta kevätsipulia n. 1 dl tuoretta tilliä 20 g voita 200 g ranskankermaa ½-1 tl mustapippuria 1-2 tl merisuolaa 2 tl valkosipulijauhetta 2 tl sinappia Valmistus: Keitä perunat kypsiksi kattilassa niin, että ne jäävät kuitenkin hieman napakoiksi, sillä perunat jatkavat kypsymistä vielä sen jälkeen, kun vesi kaadetaan pois. Kaada vesi pois kattilasta ja anna perunoiden levätä hetki, jotta loppukin vesi haihtuu. Voit tällä välin hienontaa tillin ja viipaloida kevätsipulin. Lisää perunoiden sekaan kaikki ainekset, laita kansi päälle ja hölskytä kattilaa kunnolla, jotta aineet sekoittuvat tasaisesti. Tarjoile! Varoitus: Näihin saattaa jäädä koukkuun! Löytyykö kenties teidänkin juhannuksen juhlapöydästä tänä vuonna hölskypottuja? ;) Kesäterveisin Senni Valiola, Satafood Kehittämisyhdistys ry

  • animal-bg

    Luomutuotteita vientiin

    Suomessa luomun osuus vähittäiskaupan myynnistä on 2,4 % suuruusluokkaa. Pohjoismaista Tanskassa se on noin 13,3 % ja Ruotsissakin 8-9 %. Euroopassa suurimmat luomutuotemarkkinat ovat järjestyksessä Saksa, Ranska, Italia, Sveitsi, Iso-Britannia ja Ruotsi. Koko maailman luomumarkkinoiden arvo oli vuonna 2018 lähes 100 miljardia euroa. Eikö tuosta markkinasta löytyisi pientä siivua myös puhtaille, korkealaatuisille suomalaisille luomutuotteille? Luomuelintarvikevienti Suomesta oli 2018 noin 25-30 miljoonaa euroa, joka on noin 1,9 % koko Suomen elintarvikeviennistä. Iso osa tästä on ns. yritysten välistä business to business vientiä. Noin 10 yritystä vastaa 90% viennin arvosta - eli melko keskittynyttä. Päämarkkinoina ovat Saksa, Pohjoismaat, muu Keski-Eurooppa, Japani, Etelä-Korea ja Kiina, USA sekä Kanada. Päätuoteryhmät ovat viljapohjaiset tuotteet, maitojalosteet, luonnontuotteet, makeiset sekä perunajauhot - hyvä Kokemäki ja Finnamyl Oy! Saksassa järjestetyillä Biofach-messuilla oli mukana 17 suomalaista elintarvikeyritystä. Halukkuutta suuremmille markkinoille löytyy. Kuten muussakin vientitoiminnassa, luomuviennissäkin on tarpeen, että tuotteella on tarvetta kuluttajan kannalta ja sillä on aito tarina. Lisäksi täytyy luoda brändi, jolla asiakas erottaa tuotteesi muista. Sitten pitää keskittyä siihen mihin uskoo, eikä koko ajan vain kopioida kilpailijoita. Erittäin tärkeää on etsiä kansainväistymiseen apua ja kumppaneita joko Suomesta tai kohdemaasta. Pienemmillä toimijoilla tulee nopeasti eteen kysymys riittääkö tuotantovolyymi markkinoiden kokoon. Jos volyymi ei riitä yksin, voi miettiä yhteistyötä muiden kotimaisten tahojen kanssa, ja vaikka olla mukana viennin yritysryhmähankkeissa. Business Finland on ollut pitkään mukana messutapahtumissa ja järjestänyt ostajatapaamisia. Voi olla, että pelkkä Suomi-brändi ei puhuttele tarpeeksi esimerkiksi Keski-Euroopassa, mutta silloin voi miettiä, onko Nordic- tai Arctic-brändäys mahdollista. Euroopan luomuelintarvikemarkkinassa löytyy valtavasti kilpailijoita. Sen lisäksi, että itse tuotteen täytyy olla huippukunnossa, voi mielikuviin vaikuttaa pohjoisella puhtaudella tuotantoympäristön suhteen. Yhdistämällä Nordic/Finland -luomubrändiä itse huipputuotteeseen, voi saada ensimmäisen oven aukeamaan. Ja siitä sitten alkaa se varsinainen myyntityö! Jari Lehmusvaara, Satafood Kehittämisyhdistys ry

  • animal-bg

    Pääsiäisen juhlapöydässä pääosassa on lammas (sekä yksi kutsumaton vieras)

    Pääsiäinen on yksi ruokavuoden kohokohdista. Suomalaiset syövät karitsan- ja lampaanlihaa eniten pääsiäisenä. Tänä vuonna pääsiäinen on kuitenkin kaikkea muuta kuin perinteinen. Koronavirusepidemia on vaikuttanut arkeemme ennennäkemättömällä tavalla ja nyt se tekee samoin myös pääsiäisen viettoon. Nyt jos koskaan kannattaa pohtia, voisiko omilla valinnoilla tukea lähiruokatuotantoa ja (kotimaista) luomutuotantoa. Panostamalla laadukkaisiin, vastuullisesti tuotettuihin ruokaketjun tuotteisiin pääsiäiseen saa juhlan tuntua poikkeusolojenkin keskellä. Siitä tulee hyvä mieli kaikille osapuolille, usko pois! Viime vuodet kotimaista lammastuotantoketjua on ryöpytellyt haaste kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta, ketjun markkinointiyhteistyön toimimattomuudesta sekä teurasruuhka. Lampaanlihan yhteiskulutuksesta (lammas ja karitsa) hiukan yli kolmasosa on kotimaista. Tähän murheelliseen kierteeseen positiivinen uutinen on, että tänä pääsiäisenä kotimaisesta karitsan- ja lampaanlihasta ei näytä tulevan pulaa. Maaseudun tulevaisuus nimittäin uutisoi, että koronavirusepidemian vuoksi myynti ravintoloihin on loppunut kokonaan. Täten kotimaista lampaanlihaa on hyvin saatavilla pääsiäiseksi. Normaaliolosuhteissa näinä viikkoina ravintoloissa myydään lähes puolet koko vuoden lammasannoksista! Lihaa on myynnissä ainakin suoramyyntilammastiloilla sekä Reko-renkaissa. Myös kaupoille riittää myyntiin kotimaista lammasta, mutta on huomattava, että saatavuus vaihtelee alueittain. Lammas sopii ominaisuuksiltaan hyvin luomutuotantoon ja maisemalaidunnukseen. Lihan lisäksi lampaasta saadaan villaa, turkiksia, taljoja, maitoa ja jalostuseläimiä. Luomutuotannossa tiloista on noin 16 prosenttia. Lammastalouden nousuun ovat vaikuttaneet mm. lähi- ja luomuruoan kysynnän kasvu sekä ekologisen tuotannon arvostaminen. Eläinten hyvinvointi on kuluttajille tavallisin syy valita luomutuote. Luomu- ja lähiruoka-ajattelu sopiikin hyvin lammastiloille. Luomulampaanlihantuotannon osuus on liki neljännes kaikesta kotimaisesta lampaanlihasta. Satakunnassa luomulammastiloja on kaksi. Miellyttäviä makuelämyksiä ja terveyttä jokaisen pääsiäiseen! Tuuli Pirttikoski, Satafood Kehittämisyhdistys ry

  • animal-bg

    Fundeerausta

    Kannattaisiko vai ei - nimittäin luomuun siirtyminen. Monissa käymissäni keskusteluissa yksi jos toinenkin viljelijäkollega kertoo miettineensä vuosien varrella asiaa. Moni on tehnyt päätöksen siirtymisen puolesta, mutta useimmat ovat päätyneet jatkamaan vanhaan malliin. Tunnustan olevani leipäpappi. Yksinkertaisesti siitä syystä, että viljelemme vaimoni kanssa tilaamme edelleen tavanomaiseen malliin. Tilan siirtämistä luomuun olemme kuitenkin pohtineet, ja kotona olen saanut vilpitöntä kannustustakin asian puolesta. Luomun peruskurssinkin kävin jo monta vuotta sitten. Viljelyksemme ovat nykymittapuun mukaan vaatimattomat, 45 ha, josta karkeasti puolet on viljan ja herneen siementuotantoa ja toinen puoli nurmikasvien siementuotantoa. Alla olevalla laskelmalla esitän muutaman kuluerän ja tukitason muutoksen avulla, mitä luomuun siirtyminen tilallamme euroissa karkeasti merkitsisi. Tilan tämänhetkisen liikevaihdon pystyy jokainen viljelyn kanssa tekemisessä oleva hehtaareista hyvin itse päättelemään. Taulukko esittääkin vain kustannusten ja suoran tulotuen eroja nykytilanteessa verrattuna luomutuotantoon. Taulukon vasemman puoleisessa sarakkeessa on kolmen vuoden (v. 2016-18) maatalouskirjanpidon pääkirjasta lasketut keskiarvot muutamista keskeisistä muuttuvien kustannusten eristä. Oikean puoleisessa sarakkeessa on samat kuvitellut kustannuserät, jos tila olisi luomussa. Tuotantopanosten hankinta ja käyttö ei aina vuositasolla kohtaa, mutta kolmen vuoden luvuissa ero jo tasoittuu. Polttoainekulujen olen arvioinut pienevän, kun kuivattavaa viljaa on vähemmän huolimatta lisääntyvästä peltojen muokkaustarpeesta. Luomukantasiementen tonnihinta karkeasti kaksinkertaistuu. Siemenkustannuksen ei arvioida kuitenkaan kaksinkertaistuvan, koska osa siemenistä on siemenkustannukseltaan vuotta kohti edullisempia monivuotisten nurmien siemeniä. Viljelykierron on ajateltu myös pysyvän kutakuinkin samana, koska tilallamme on jo ennestään nurmea siementuotannossa. Osa siemenheinistä voi korvautua puna-apilan siementuotannolla. Jos juolavehnä- tai kestorikkakasviongelma äityy pahaksi, osan pelloista voi joutua avokesannoimaan silloin tällöin, mikä heikentäisi kannattavuutta. Kiinteät kustannukset ovat laskelman ulkopuolella, mutta tuntumani on, että mahdollista rikkakasviäkeen hankintaa lukuun ottamatta investointitarpeet voisivat jopa pienentyä tai ainakin siirtyä eteenpäin. Kannattavuuteen vaikuttaisi myös saatava satotaso. Sadon osalta yksinkertainen oletus on, että satotaso puolittuisi, mutta sadon tonnihinta kaksinkertaistuisi, jolloin nettovaikutusta ei ole. Siksi tämäkin asia jätetään tämän tarkastelun ulkopuolelle. Kirjoituksen lukijoita kehotan kriittisyyteen lukujen suhteen, sillä osa taulukon luvuista on arvioita. Lisäksi luvut ovat kaikilla tiloilla erilaisia, joten tilannetta ei voi yleistää. Tilanne nyt Luomu Lannoitteet 4602 - Kasvinsuojelu 2536 500 Siemenet 5282 6800 Polttoaine 3639 2800 Kulut yhteensä 16 059 € 10 100 € Tuet 7200 € (45 x 160) Erotus 13 159 € Mitähän alimmaisesta luvusta pitäisi oikein päätellä? Ainakin sen, että se on hyvin suuri. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että luvussa on jotain pahasti pielessä, ei erotus (lähes 300 €/ha) näin iso voi olla. Nykytilanteen kustannukset kuten myös luomun peltotuki ovat kuitenkin todellisia. Mahdollinen virhe on luomun luvuissa, jotka ovat arvioita. Luomun kustannuksiin ei ole esimerkiksi laskettu hintaa lannoitukselle. Karjanlannalla ja kaupallisilla täydennyslannoitteilla, joita saatettaisiin käyttää, on hintansa, lannan osalta useimmiten ainakin levityksestä joutuu maksamaan. Laskelmassa oletetaan myös, että viljelykierto pysyy samana. Voisiko olla niin - sen aika näyttäisi. Yleisemminkin on osoitettu luomutuotannon kannattavan tavanomaista paremmin. Yllä olevan ”askin takakanteen” tehdyn laskelman tulos viestii samaa. Tulos on myös hyvin ymmärrettävä. Puolet viljelymenetelmien kannattavuuden eroista tulee luomun paremmasta tukitasosta ja toinen puoli luomutuotannon pienemmistä ostopanoksista. Jukka Saarinen, Satafood Kehittämisyhdistys ry

  • animal-bg

    Viljelykiertosuunnitelma – luomun pakkopulla vai tilan johtamisen työkalu?

    Luomun sitoumusehdot vaativat viisivuotisen (sitoumuksen pituisen) viljelykiertosuunnitelman. Tuotanto- ja sitoumusehdot asettavat raamit kierrolle ja kasvinvuorotukselle. Mutta unohdetaan hetkeksi säännöt ja pakko ja mietitään, miksi viljelykiertosuunnitelma on oiva työkalu luomutilan johtamiseen? Hyvä viljelykierto kun on luomutilan tuotannon ja pärjäämisen kulmakivi. Luomua ei voi suunnitella vain yksi vuosi kerrallaan, vaan aina on nähtävä eteenpäin. Ja joskus vilkaistava taaksepäin ja mietittävä miten onnistui. Viljelykiertosuunnitelman myötä tulee kuin huomaamatta 5-vuotissuunnitelma siitä, mitä kasveja viljellään, mitä tuotantopanoksia tarvitaan, paljonko saadaan myytäviä tuotteita tai rehua karjalle. Ja vielä tulo- ja menoarvio kaupan päälle! Suunnitelmaa miettiessä joutuu ottamaan kantaa siihen, missä kierron vaiheessa rikka- tai tautiongelmat voivat tuottaa päänvaivaa, missä ovat riskit ja onnistumisen mahdollisuudet. Mitä keinoja on käytettävissä ja mihin kohtaan kiertoa ne sopivat parhaiten, jotta rikat ja taudit voidaan pitää hallinnassa niin että luomupelto tuottaa korjuukelpoisen sadon. Viljelykierto määrittelee myös täydennyslannoituksen tarvetta. Paljonko palkokasvit pystyvät lataamaan typpeä kierron muille kasveille ja missä kohtaa tarvitaan täydennystä lannoitukseen? Kasvivalikoima vaikuttaa oleellisesti maan kasvukuntoon, ja viljelykierron suunnittelussa tulee huomioiduksi myös kasvukunnon ylläpito ja parantaminen pidemmällä tähtäimellä. Tarvitseeko joku lohko erityisiä toimia? Onko riittävästi kasvipeitettä, syväjuurisia kasveja ja peltoon jäävää kasvi- ja juurimassaa? Palkkaakin pitäisi viljelystä saada – tai ainakin jotain tuottoa viivan alle. Kierron kannattavuuteen ja kasvivalintaan vaikuttaa satotuotteiden kysyntä ja hinta markkinoilla. Tilanteet muuttuvat ja hyvinkin suunniteltua viljelykiertoa joutuu viilamaan uudelleen, joskus tarvitaan nopeaakin reagointia muutoksiin. Viljelykierto voi ja saa muuttua, kun pitää kirkkaana mielessä sen, mikä on tilan kokonaistavoite kannattavuuden, rikkojen hallinnan, kasvinravitsemuksen ja maan rakenteen suhteen, mikä on viljelykierrolle asetettu. Anne Johansson, ProAgria Länsi-Suomi

  • animal-bg

    Luomukinkku on joulupöydän kunkku

    Pro Luomun arvion mukaan Suomen markkinoille tulee tänä jouluna noin 90 000 kiloa kotimaisia luomukinkkuja. Kaikista maassa myytävistä joulukinkuista luomua on vajaa 2 %. Luomukinkkujen kysyntä on viime vuosina ollut kasvussa vastuullisesta kulutuksesta ja eläinten hyvinvoinnista käydyn keskustelun myötä. Kaikkiaan luomusikatiloja on Suomessa reilu kymmenkunta. Luomusikatilalla pidetään huolta eläinten hyvinvoinnista. Luomusikojen hyvinvointi kumpuaa pienistä asioista, jotka luovat eläimille sikamaiset olosuhteet: väljät kasvatustilat, tonkimiseen innostavat virikkeet sekä lajinmukainen rehu. Hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita ovat myös vapaa eli ilman häkkiä tapahtuva porsiminen ja ulkoilu toukokuusta lokakuulle. Suomessa kaikki suurimmat kauppaketjut myyvät kotimaisia luomukinkkuja. Ulkomaisia luomukinkkuja ei kaupan keskusliikkeiden valikoimissa ole. Luomusikatilat myyvät luomukinkkuja suoraan kuluttajille, mutta yleensä suoraan tilalta hankittava kinkku on pitänyt tilata jo kuukausia ennen joulua. Esimerkiksi Euran Honkilahdella sijaitsevan Niittaron luomutilan tilauskansio täyttyi jo marraskuulla! Luomukinkkujen saatavuus on parantunut ja menekki noussut viime vuosina, ja kauppa odottaa niille hyvää kysyntää myös tänä jouluna. Luomujoulukinkkujen valikoimassa on valinnanvaraa. Kinkut myydään pakastettuina, verkossa ja valmiiksi suolattuina. Pakasteesta on saatavilla potkatonta ja potkallista luomujuhlakinkkua sekä -kinkkurullaa. Lähempänä joulua tarjolle tulee tuoresuolattua luomukinkkua. Luomuna on saatavilla jonkin verran myös pikkukinkkuja ja porsaan juhlafileetä. Luomusianlihan hinta on kalliimpi kuin tavanomaisesti tuotetut kinkut, koska luomusikojen kasvattaminen maksaa tavanomaista tuotantoa enemmän. Tärkeää on puhua luomusianlihantuotannosta myös muulloinkin kuin jouluna. Luomusikatalous ei tule kehittymään pelkästään kinkkujen myynnillä. Kuluttajien ja teollisuuden pitää olla kiinnostunut myös muista possun osista, ympäri vuoden. Luomukast' joulua! Tuuli Pirttikoski, Satafood Kehittämisyhdistys ry

    1 kommentti

  • animal-bg

    Luomukeruualueet – mihin niitä tarvitaan?

    Luonnosta kerätyt marjat, sienet, yrtit, jne. mielletään usein luomuksi, mutta sitä ne eivät luomulainsäädännön näkökulmasta ole, ellei keruualuetta ole luomusertifikaatilla luomulaatuiseksi todettu. Sertifikaatti todentaa mm. sen, että keruualuuen lähistöllä ei ole saastelähteitä, eikä alueella ole käytetty viimeisen kolmen vuoden aikana luomussa kiellettyjä tuotantopanoksia, esim. tiettyjä kasvinsuojeluaineita. Suomen luonto kuuluu maailman puhtaimpiin ja metsien kasvuolot ovat marjojen, ym. kannalta mitä parhaimmat. Miksi tämä meille suomalaisille itsestään selvä autuus tarvitsisi vielä sinetikseen luomusertifikaatin? Ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauas huomatakseen, että Suomi – saatika sen luonto – ovat maailmalla hyvin tuntemattomia. Tämä ei tavan tallaajaa yleensä juuri haittaa. Mikäli oletkin ulkomaan kauppaa tekevä luonnontuoteyrittäjä, saatat kaivata tapaa, jolla tehokkaasti kertoa ostajille tuotteidesi alkuperästä. Luomu on tuotantotapana maailmalla yleensä tutumpi, kuin kuvailut Suomen puhtaasta luonnosta. Tämän takia suomalaisten luonnontuotteiden markkinointi luomulaatuisuudella on usein helpompaa, kuin pelkät ylistyssanat luontomme upeudesta. Keruualueiden luomusertifiointi on siis ennen kaikkea kilpailukykytekijä luonnontuotteiden ulkomaanmarkkinoilla. Toisaalta kysyntää on myös Suomessa luomutuotteiden suosion kasvaessa, esimerkiksi luomujogurtteihin tarvitaan luomumarjaa. Keruualueiden luomusertifiointi on lisäksi hyvä muistutus siitä, miten hienossa ympäristössä elämme – kaikki maailman keruualueet eivät ole luomusertifiointiin soveltuvia. Johanna Pihala, Pyhäjärvi-instituutti Kuvassa oleva metsä- eli ahomansikka on luomua, jos se on kasvanut luomusertifioidulla keruualueella.

  • animal-bg

    Helposti muokkautuva lihapullapelti sopii nopeaksi arkiruoaksi tai viikonlopun herkutteluun

    Lihapullapeltiin voit valita suosikki raaka-aineesi tai hyödyntää jämät jääkaapista ruokahävikin välttämiseksi. Ja mikä parasta, tämä ruoka valmistuu laadukkaista kotimaisista luomuraaka-aineista! Lihapullapellille saat myös kaikki lautasmallin ravintoaineet kerralla. Voit pilkkoa vihannekset ja pyöritellä lihapullat jääkaappiin valmiiksi jo edeltävänä päivänä, jolloin työpäivän jälkeen ne voi vain lisätä pellille ja laittaa uuniin. Sillä aikaa ehdit istahtaa hetkeksi sohvalle tai hoitamaan kodin askareita. Jos haluat päästä vieläkin helpommalla kiireisessä arjessa, valitse valmiiksi pilkottuja luomupakastevihanneksia. Terveellistä, helppoa ja nopeaa! Yksi miinus lihapullapellissä kuitenkin on, nimittäin tämä on niin hyvää, että ruokaövereiden riski moninkertaistuu ;) Tällä reseptillä onnistut varmasti ja ruokit isommankin perheen: Pellille: 1 kpl kesäkurpitsaa 4 kpl porkkanaa 6 kpl keskikokoista/isoa perunaa 6 kpl isoa tomaattia 4-5 viipaletta pehmeää leipää valkosipulin kynsiä maun mukaan ~½-1dl oliiviöljyä noin 1 rkl mustapippuria noin 1rkl suolaa 100 g juustoraastetta ½ purkkia (=1,25 dl) kermaa vihreää pestoa ja tuoretta basilikaa Lihapullat: 450 grammaa lampaan jauhelihaa (10 %) 400 grammaa naudan jauhelihaa (12 %) 2 kpl kananmunia 1 kpl keltasipulia ½ prk (1,25 dl) ruokakermaa (esim. kolme juustoa) 2 tl sinappia 2 tl suolaa 1 tl rouhittua mustapippuria 1 rkl valkosipulijauhetta 2 rkl tuoretta basilikaa hienonnettuna Valmistus: Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pese ja pilko vihannekset sekä juurekset sopivan kokoisiksi. Kuutioi leipä sekä valkosipulit. Huom, pienemmät palaset kypsyvät isoja nopeammin. Lisää aineet syvälle pellille leivinpaperin päälle. Lorauta vihannesten päälle öljyä sekä lisää suolaa ja pippuria. Sekoita niin, että öljyä ja mausteita on tasaisesti joka puolella. Pilko sipuli. Valmista lihapullataikina sekoittamalla (käsin tai taikinakoukuilla) kaikki siihen tulevat raaka-aineet ja mausteet hyvin sekaisin. Pyörittele lihapulliksi ja lisää pullia tasaisesti ympäri peltiä. Kaada pellille loppu kerma ja juustoraaste tasaisesti. Laita uuniin paistumaan 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Paistoaikaan vaikuttaa muun muassa vihannesten koko. Kypsyyttä voi kokeilla esimerkiksi haarukalla. Uunin jälkeen anna ruoan asettua muutama minuutti ja lisää päälle pestoa sekä basilikaa. Tarjoile ja nauti <3 Resepti on helppo muokata sopivaksi myös erityisruokavalioihin tai laihduttajalle. Kysy vinkkejä rohkeasti kommenttikentässä! Luomuisia kokkaushetkiä Senni Valiola, Satafood Kehittämisyhdistys ry

  • animal-bg

    Mitä, luomu ei maistukaan pahalta?

    Nyt on aika minunkin tulla ulos syvästä ja pimeästä luomukaapistani. Ei siksi, että haluaisin, vaan koska olen vahingossa jo liian pitkään, ja liian monessa paikassa, kertonut erinäisistä luomuraaka-aineista kotitaloutemme ruoka-arjessa. Tässä nyt menee varmaan se viimeinenkin katu-uskottavuuden pisara omasta ruoka-alan asiantuntijuudesta, mutta totuus on se, että nykyään tulee ruokakaupassa tsekattua ensin kotimaiset luomuvaihtoehdot. Hyppäys siitä, että kielsin kaiken luomun ostamisen höpöhöpö –tuotteina, on varsin pitkä. Ja on vaatinut paljon sisäistä taistelua ja pohdintaa. Kun on ollut elintarvikealalla jo 80 –luvulta asti, on nähnyt ne kaikki useat teollisuuden yritykset tuoda luomutuotteita laajemmin markkinoille. Ja kun kaikki ovat lähestulkoon epäonnistuneet, niin usko luomun tulevaisuuteen ei ole ollut kovin vahva. Tai usko ylipäätään luomutuotannon oikeutukseen tai hyötyihin on ollut aika matala, kun luomun puolestapuhujat ovat perinteisesti olleet fanaattisia hörhöjä ja argumentitkin ovat usein olleet tuulesta temmattuja epätieteellisiä väitteitä, ei faktoja. Eli mikä saa faktaorientoituneen ja putkiaivoisen insinöörin, varustettuna yliannostuksella satakuntalaista kyynisyyttä, muuttamaan mielipiteitään ja ostokäyttäytymistään? No, se katolla muutama vuosi sitten piipahtanut haikara nyytteineen. Rehellisyyden nimessä on sanottava, että on niitä muitakin syitä. Tietysti jokainen haluaa tarjota jälkikasvulleen laadukkainta ja puhtainta ruokaa. Ja haluamme vähentää erilaisten kemikaalien pumppaamista maaperäämme ja vesistöihimme. Mehiläisiä ja maaperän eliöstön hyvinvointia unohtamatta. Ja kaikkea muuta kivaa ja ihkua, millä maailma pelastuu. Käytännössä siis kuitenkin valikoima, ostopaikat, saatavuus ja hinta ovat ratkaisevassa asemassa. Kaupoista saa nykyään kaikkea luomuna lähes ympäri vuoden. Ja jos ei kaupasta saa, niin silloin yleensä REKO-ringeistä löytyy. Ja mikä tärkeintä, luomutuotteiden hinnat eivät ole enää älyttömän kalliita. Ei me kuluttajat nyt niin tyhmiä olla, että tuplahintoja makseltaisiin. Saati silloin, jos kyseessä on joku ”almost organic” –tuote Aasiasta. Se, että REKO –ringeistä saa luomuperunaa (ja vieläpä XXL –kokoista jauhoista lajiketta!) ja luomupaistijauhelihaa jopa halvemmalla kuin vähittäiskaupoista, tulee tuomaan yhä enemmän kuluttajia luomumarkkinoille. Lapsiperheen tärkein raaka-aine, jota pitää aina löytyä pakastimesta, on satakuntalainen peruna-keittokasvissekoitus. Minulle oli itselle silmiä avaavaa kokemus huomata hypermarketin pakastealtaalla, että hintaero tavanomaisen ja luomupussin välillä oli todella pieni. Ja jos insinöörimäisesti haluaa laskea luomulihasopan kokonaiskustannuksen per henkilö, niin luomuvaihtoehto on enää senttejä kalliimpi per henkilö kuin tavanomainen. Ei kymmeniä senttejä, saati euroja. Kaikkia raaka-aineita ja tuotteita ei tulla koskaan saamaan tarjolle kotimaisena luomuvaihtoehtona. Ja luomusisäfilee tulee aina olemaan kallista. Mutta luomukasviksia, -juureksia, -munia, -maitotuotteita, -leipää ja –lihatuotteita löytyy jo laajat valikoimat kohtuuhintaan isommista kaupoistakin. Luomuvalikoima on myös laajentumassa yhä enemmän puolivalmisteisiin ja jalosteisiin, jolloin luomutuotteita voi käyttää arjen kiiressäkin täydentämässä tavanomaisia lähiruokatuotteita. Niin se maku. Itse en uskalla väittää, että luomuruoka maistuisi paremmalta kuin tavanomainen kotimainen lähiruoka. Mutta ei se maistu huonommaltakaan. Tai kuten satakuntalainen asian kauniisti ilmaisee: Ei paskemman makuista. Give shit a chance! Marko Jori, Pyhäjärvi-instituutti

  • animal-bg

    Terveydestä puhuttaessa kavahdetaan "kallista" hintaa

    Lähiluomun kysyntä ja kulutus on kasvanut paljon myös Satakunnassa, joka takaa kuluttajan näkökulmasta kilpailukykyisemmät hinnat. Silti toisille luomu = kallis hinta. Mistä tämä ajatus tulee? Sillä läheskään aina näin ole. Ja henkilökohtaisesti maksan ihan mielelläni hieman enemmän tuotteesta, jonka tiedän olevan puhdasta, ravinteikasta ja keholle hyväksi sekä eettisesti ja ekologisesti tuotettu. Yleensä luomutuotteet voittavat myös maussa. Otetaanpa esimerkki. Mielestäni on suorastaan ironista ja surkuhupaisaa, että karkkipussista kolme euroa on ihan käypä hinta, puhumattakaan kuusi euroa maksavasta oluttuopillisesta, mutta kun ruvetaan puhumaan hyvinvoinnista ja yli kahden euron kilohinnasta luomuporkkanassa, kavahdetaan ja valitaan kilohinnaltaan 40 senttiä halvempi tavanomaisestiviljelty hollantilainen porkkana. Seuraavan hyllyn nurkalla paasataan naapurin Terttu-Uoleville hiilijalanjäljistä heilutellen porkkanapussia, joka on juuri lennätetty yli 2000 kilometrin päästä, jotta Pirkko-Petteri säästi 40 senttiä ruokaostoksissaan. Näkyykö valinta tavanomaisen ja luomun välillä edes normaalin työssäkäyvän suomalaisen taloudessa? (Katso alla olevasta kuvasta hintaeroja luomun ja tavallisen tuotteen välillä!) Eettisyys ja ilmastonmuutos puhuttavat paljon ja vaikuttavat kuluttajilla yhä enemmän ostopäätöksen tekoon. Tuotantoeläimillä on usein paremmat olot luomutiloilla. Ne esimerkiksi pääsevät ulkoilemaan ja saavat puhtaampaa, luonnollisempaa ruokaa. Ruoka on monesti tilan tai naapuritilallisen tuottamaa luomurehua, jota ei ole tarvinnut kuljettaa satoja tai jopa tuhansia kilometrejä, eikä sitä ole valmistettu teollisesti. Kaupassa tulee joskus pohdittua mitä tavanomaisesti viljelty (etenkin ulkomaalainen) hedelmä tai vihannes on niin sanotusti ”syönyt”, säilyttääkseen mahdollisimman pitkään kuluttajia houkuttelevan värin ja kauniin muodon – harvoin ainakaan mitään sellaista, millä haluaisi kehoaan ruokkia. Onneksi yllättävän moni kotimainen tuote käytännössä on luomumenetelmin tuotettua tai ainakin lähellä sitä, vaikka luomumerkki puutuisi. Luomumerkki varmistaa kuitenkin sen, että tuote on tarkkaan valvottua ja varmasti eettisesti sekä ekologisesti tuotettua. Ennen käytännössä kaikki on ollut luomua ja ihmiset ovat olleet paljon terveempiä. Ei tarvitse mennä edes kovin kauas – veikkaan, että jos ennen milleniumia olisi mennyt puhumaan laktoosi-intoleranssista, keliakiasta tai IBS-oireista olisi saanut kummastuneita katseita. Nykyään on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että porukassa on ruoka-ainerajoitteisia. Kun kuulin, että vanhanajan viljalajikkeet sisältävät todella paljon vähemmän gluteenia kuin jalostetummat uudet lajikkeet, aloin miettiä entistä tarkemmin mitä laitan suuhuni. Uskon ja väitän, että juuri tämä on isona osatekijänä alati lisääntyvissä gluteenittomissa ruokavalioissa. Puhumattakaan millaisen prosessin tavallinen maito käy läpi ennen päätymistä kaupan kylmähyllylle. Valitsethan sinäkin ensi kerralla kaupasta puhtaan, suomalaisen vaihtoehdon? ♥ Luomuisia ostoshetkiä Senni Valiola, Satafood Kehittämisyhdistys ry

  • animal-bg

    Millainen on Luomuisa Satakunta?

    Luomusta on moni löytänyt omalle tilalle sopivan ja kannattavan tuotantomuodon. Kiinnostus luomutuotantoa kohtaan kasvaa alati Satakunnassa. Työmme maakunnan luomualan kehittämiseen jatkuu Uutta kasvua luomusta – osaamisella kannattavuutta Satakuntaan -hankkeen jalanjäljillä. Nyt on aika nostaa Satakunnan imagoa luomumaakuntana ruokaketjun luomualan toimijoiden yhteistyötä korostaen! Uuteen hallitusohjelmaan sisällytetyt kirjaukset kotimaisten luomutuotteiden osuuden kasvattamisesta ruuantuotannossa, elintarvikejalostuksessa, kotimaan kulutuksessa ja viennissä on riemullinen uutinen. Myös luomusitoumusten rahoitus ensi vuodelle ja luomututkimuksen taloudellinen tukeminen antavat alalle positiivista virettä. Kansallinen luomustrategia päivitetään tulevan hallituskauden aikana yhteistyössä luomualan toimijoiden kanssa. Hallitusohjelman kansalliset kirjaukset skaalautuvat mainiosti maakuntatasolle. Maakunnan ruoka-alan elinvoimaisuutta nostatetaan tähtäämällä luomuisaan Satakuntaan, jossa luomutuotanto kasvaa ja kehittyy, ja jossa korostuvat luomutuotannon positiiviset vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle sekä kotieläinten hyvinvoinnille. Samanaikaisesti tietoisuus lähiluomutuotteista kasvaa ja niiden käyttö ammattikeittiöissä, unohtamatta kotikeittiöitä, lisääntyy. Ruokaketjun yrityksiä vauhditetaan uusien tuotteiden ja palvelumallien kehittämiseen. On aika satsata trenditähtäimellä luomutuotteiden tuotekehitystyöhön ja markkinointiin. Luomuisa Satakunta -hankkeen taustalla on vahva alan ammattitaito ja osaaminen, jotka luovat edellytykset toimia luomualan monipuolistajana, vaikuttajana ja puolestapuhujana maakunnassamme. Blogissa hankkeen työryhmän asiantuntijat sekä vierailevat tähdet pohtivat luomun saloja eri näkökulmista. Luomuisia lukuhetkiä blogimme parissa! Tuuli Pirttikoski, Satafood Kehittämisyhdistys ry