Juhannuksena herkutellaan, satoi tai paistoi. Kävimme läpi menneiden vuosien luomuisia reseptejä, ja ajattelimme teitäkin muistuttaa vuonna 2022 tehdyistä, Luomuisa Satakunta -hankkeen aikaisista Pasi Kurosen (Liemi&Linssi Oy) herkullisista resepteistä. Annokset sopivat juhannukseen, mutta myös mikä tahansa muukin päivä nautittavaksi :) Reseptit kahdelle, kaikista katsottavissa video Satafoodin Youtube-kanavalla! Herkullisia hetkiä luomuruoan äärellä! Bataatti-fetasalaatti, luomuohraa ja chili-hunajavinegrettiä Luomuisa hernerisotto Luomukaura-aamiaisbowl Luomuisa härkäpapuburger Bataatti-fetasalaatti, luomuohraa ja chili-hunajavinegrettiä. Katso video. Ohra: 4 dl vettä 1,5 dl luomuohrasuurimoita 1 tl suolaa Bataatti: n. 300 g luomubataattia rypsiöljyä suolaa mustapippuria Chili-hunajavinegretti: 0,5 dl rypsiöljyä 2 rkl valkoviinietikkaa 1 rkl luomuhunajaa 1 rkl chilirouhetta tai chililastuja 1 tl suolaa Lisäksi: 1 pkt (200 g) fetajuustoa tai salaattijuustoa 1 kpl paksoita tai luomuvarhaiskaalia 3 luomutomaattia 1 ras versosekoitusta tai 1 pss jääsalaattia Koristeluun: Syotäviä kukkia tai yrttejä Ohje: 1. Lämmitä uuni 200 asteeseen. 2. Halkaise bataatti, voitele leikatut pinnat öljyllä ja laita bataatinpuolikkaat leikattu pinta alaspäin uunivuokaan. Kypsennä uunissa n. 30 min, kunnes bataatti on kypsä ja pehmeä. 3. Anna hetki jäähtyä, poista kuori ja pilko paloiksi. 4. Kuumenna ohran keitinvesi ja mausta se suolalla. 5. Lisää joukkoon ohrasuurimot ja keitä 15 min. Valuta. 6. Tee vinegretti. Yhdistä kaikki vinegretin aineet kulhoon ja sekoita vispilällä. 7. Halkaise paksoi tai varhaiskaali, kostuta paksoin pinta rypsiöljyllä ja mausta suolalla. 8. Paahda paistinpannulla molemmin puolin, kunnes on saanut kunnolla väriä. 9. Pilko tomaatit ja kokoa salaatti. 10. Laita versoseos tai jääsalaatti lautasen pohjalle, lisää tomaatit, ohra ja bataatit ja murra joukkoon fetajuusto. Sekoita salaatti. 11. Lisää lautaselle paksoit ja liruta kaiken päälle vinegrettiä. 12. Koristele syötävillä kukilla tai yrteillä. Luomuisa hernerisotto. Katso video. Hernepesto: 100 g yön yli liotettua luomuhernettä (50 g kuivaa hernettä) 0,75 dl oliiviöljyä 1 rkl auringonkukansiemeniä 1 valkosipulin kynsi 1 tl suolaa 30 g parmesania raastettuna Risotto: 1 pieni luomusipuli 3 rkl classic oliiviöljyä 1,5 dl (130 g) Arborio risottoriisiä 0,5 dl valkoviiniä 0,5 l vettä 1 kasvisliemikuutio 30 g pehmeää voita 30 g parmesania raastettuna Koristeluun: oliiviöljyä tuoreita yrttejä Ohje: 1. Tee ensin hernepesto. Keitä liotettuja herneitä vedessä 17 minuuttia. Valuta ja jäähdytä. 2. Ota 2 rkl herneitä sivuun koristelua varten. 3. Yhdistä kaikki peston aineet kulhoon, lukuunottamatta parmesania. Soseuta sauvasekoittimella. Seos saa jäädä hieman karkeaksi. 4. Lisää parmesan ja soseuta vain sen verran että parmesan sekoittuu joukkoon. 5. Aloita risoton teko kiehauttamalla 0,5 l vettä ja yksi kasvisliemikuutio. Pidä liemi lämpimänä. 6. Pilko sipuli ja kuullota sitä miedohkolla lämmöllä kattilassa öljyssä, kunnes sipuli pehmenee. Älä ruskista sipulia! 7. Lisää kattilaan risottoriisi ja kuullota, kunnes riisin pinta alkaa muuttua läpikuultavaksi reunoiltaan. Älä anna riisin ruskistua! 8. Lisää joukkoon valkoviini ja keitä kunnes viini on imeytynyt riisiin. 9. Vähennä lämpöä reilusti ja lisää ensimmäinen kauhallinen kasvislientä. 10. Keitä kunnes liemi on imeytynyt riisiin, lisää sitten seuraava kauhallinen. 11. Jatka näin, kunnes riisi on kypsää mutta koostumukseltaan purtavaa. Lientä saa jäädä hieman yli. 12. Ota kattila pois liedeltä. Lisää joukkoon ensin hernepesto, sitten voi voimakkaasti sekoittaen. Lisää lopuksi parmesan. 13. Lisää tarvittaessa kasvislientä, jotta saat risottoon oikean koostumuksen. Risoton kuuluu olla valuvaa, kun laitat sen lautaselle. 14. Viimeistele annos herneillä, ripauksella oliiviöljyä, tuoreilla yrteillä ja raastetulla parmesanilla. Luomukaura-aamiaisbowl. Katso video. Kaurapuuro: 2 dl luomukaurarouhetta 2 dl vettä 3 dl maitoa 1 dl kuohukermaa 2 tl suolaa Lisäksi: 1 luomumango 1 luomubanaani 2 rkl kaakaonibsejä 2 rkl luomuhunajaa Ohje: 1. Kuumenna vesi kiehuvaksi kattilassa, lisää joukkoon luomukaurarouhe ja keitä pari minuuttia. 2. Lisää joukkoon maito, kuohukerma ja suola. Keitä miedolla lämmöllä 15 min. 3. Leikkaa mangosta kuorettomia siivuja ja viipaloi banaani. 4. Annostele kypsä puuro kulhoihin, asettele päälle banaani- ja mangosiivut. 5. Ripottele päälle kaakaonibsejä ja valuta päälle lopuksi hunajaa. Luomuisa härkäpapuburger. Katso video. Härkäpapupihvit: 200 g yön yli liotettua luomuhärkäpapua (100 g kuivaa härkäpapua) 1 luomusipuli 2 valkosipulinkynttä 1 luomukananmuna 1 dl pankojauhoa tai korppujauhoa 1 rkl savupaprikajauhetta suolaa mustapippuria Paistamiseen: voita rypsiöljyä Lisäksi: chilimajoneesia 2 burgersämpylää luomupaprikaa maustekurkkua cheddarjuustoa babypinaattia Ohje: 1. Keitä liotettuja härkäpapuja vedessä 15 minuuttia. Valuta. 2. Pilko sipuli ja hienonna valkosipuli ja paista niitä pannulla, kunnes ne pehmenevät. 3. Yhdistä härkäpavut ja sipulit kulhoon ja soseuta sykäyksittäin sauvasekoittimella niin, että seos jää karkeaksi. 4. Lisää joukkoon loput aineet ja sekoita hyvin. 5. Muotoile massasta lautaselle kaksi pihviä ja laita ne jääkaappiin puoleksi tunniksi tiivistymään. 6. Leikkaa sinä aikana paprikasta ohuita siivuja ja viipaloi maustekurkku. 7. Paista pihvejä pannulla voi-öljyseoksessa, kunnes ne ovat saaneet kauniin kullanruskean paistopinnan. Käännä ja laita päälle cheddar. 8. Paista toiselta puolen ja anna juuston sulaa. Nosta sivuun odottamaan. 9. Pyyhkäise suurimmat rasvat pannulta pois ja paahda sämpylät. 10. Kokoa burgerit niin että laita molemmille sämpylänpuolikkaille chilimajoneesia. 11. Laita pihvi pohjan päälle, pihvin päälle paprikasiivut ja kurkkusiivut. 12. Laita baby pinaattia kannen päälle ja käännä kansi burgerin päälle. *Reseptiikka, videokuvaukset ja editointi: Pasi Kuronen, Liemi&Linssi Oy. Toteutettu osana Luomuisa Satakunta -hanketta.

Kun kesä alkaa vähitellen muuttua syksyksi, niin samalla mökki- ja grillikausikin lähenee loppuaan. Toukokuusta saakka grillit ja savustimet ovat olleet kuumina, ja monenlaista lihaa sekä kasviksia on ollut lämpöä saamassa. Tänä kesänä ei kuitenkaan ole ollut mitään haasteellisempia erikoisuuksia tulilla, ja koska BBQ –elämässä pitää aina etsiä sitä täydellisintä makuelämystä, niin tällä kertaa nousi mieleen sanapari liha ja luomu – olisiko siinä riittävästi haastetta kauden loppuun? Ensin pitää siis löytää jostain laadukasta luomulihaa. Suomessa on ylipäätään haasteellista löytää riittävän rasvaista, tai hienommin marmoroitunutta, naudanlihaa slow and low –tyyppisiin pitkiin vetoihin. Mutta kysymällähän asiaa selviää, joten soitin Laura Tenholle, jonka yhteystiedot löytyivät Tenhon tilan nettisivuilta (www.tenhontila.net). Kerroin Lauralle tarpeesta saada jotain spesiaalia kauden viimeisiin grillauksiin ja hyviä ehdotuksia alkoi todellakin löytyä. Ohitimme fileet ja entrecoteet jo ensimmäisessä lauseessa. Sitten päästiin asiaan, sillä Laura kertoi varastosta löytyvän Spider steak’a, jota en ole aiemmin yrittänyt valmistaa. Spider steak eli Oyster steak on lantioluun sisäpuolelta löytyvä pieni, pyöreä ja rasvainen lihas. Seuraavaksi ostoskassiin päätyi mureaa Hanger’s steak’a, joka kiinnittää naudan sisäelimet selkärankaan. Ja kolmanneksi valikoitui kunnon makurasvan omaava pala Picanhaa, joka löytyy ulkofileen ja ulkopaistin välistä (usein puhutaan ulkopaistin mureasta kärjestä). Rotuna limousin ja lihat olivat saaneet jo muutaman viikon mureutua vakuumissa nollavarastossa. Kaikki lihat olivat peräisin Ulvilasta Satakunnasta, jossa Tenhon tila sijaitsee. Koska en ollut aiemmin valmistanut Spider tai Hanger pihvejä, piti ensin vähän googlailla ja käydä Facebookissa perehtymässä sekä BBQ- että Sousvide –ryhmien ohjeisiin ja kokemuksiin valittujen lihojen osalta. Valmistuspaikka tulisi olemaan mökillä, joten kolmen eri lihalajin savustaminen eri lämmöillä ja eri ajoilla olisi ollut minun taidoilleni turhan haasteellista. Lisäksi 2 tuntia ennen ruokailua pitää poistua tunniksi saunomaan ja uimaan. Onneksi mökillä oli mukana lihan grillaajien paras ystävä eli sirkulaattori, joka päätettiin nyt (taas) ottaa avuksi haasteiden madaltamiseen. Sirkulaattorin avulla pystytään pitämään vesihauteessa lämpötila tasaisena 0,1 °C:een tarkkuudella, mikä mahdollistaa pitkät kuumennusajat matalammilla lämpötiloilla ja menetelmän avulla voidaan hyvin määrittää esim. pihvien sisälämpötila kauttaaltaan. Lämpötilaksi asetin 56 °C ja alkuperäisissä vakuumipaketeissa olleet lihat laitoin kylpyyn heti sirkulaattorin käynnistyttyä. Tavoiteaika oli 5,5 – 6 tuntia. Parasta sous videssä on se, että sen avulla ruokaan saa juuri oikean kypsyysasteen! Koska saunassa oli hyvät löylyt, eikä sinileväkään haitannut uimista, niin lihat saivat myös olla tuon 6 t kylvyssä uimassa ennen kuin grilliin oli saatu kunnon tulet. Koska liha on jo läpikotaisin kypsää sousviden jälkeen, niin sitä ei enää tarvitse kypsentää, vaan tavoite on ottaa tosi kuumassa grillissä pinnat nopeasti. Käytössä oli Porissa valmistettu laatugrilli ja hiiletkin olivat pakkauksen mukaan luomua. Kun hiilet hohkasivat kunnolla, lihat laitettiin ritilälle ottamaan väriä. Koska syöjiä oli useita, ja kaikki eivät pitäneet liian maustetusta ruoasta, niin ennen tulille laittoa sivelin lihojen pinnoille vähän Poppamiehen Roasted garlic kastiketta, joka ei ole tulista ja korostaa mielestäni lihan makua. Lopuksi lihat tulikuumaan grilliin... Grillissä oloaika oli siis suhteellisen lyhyt, reilu 30 sekuntia per puoli. Tässä kohtaa on hyvä myös mainita, että poistin ennen grilliä Picanhasta rasvan pois. ...ja nopea, kaunis paistopinta! Lihat nostin seuraavaksi laudalle ja siitä folion sisään hetkeksi vielä vetäytymään. Näin jää hetki aikaa grillailla nuoremmille makkaroita tai vartaita. Normaalisti tässä kohtaa grillataan myös kasvislisurit, juustot jne., mutta nyt pääroolissa olivat eri lihat. Mausteeksi laitoin vain rouhittua merisuolaa ja mustapippuria. Hanger steakista irtosi helposti lihaksen keskellä oleva paksuhko sidekudoskalvo, ja siitä tulikin kaksi pihviä. Lopuksi lihoille hetki helppoa foliokääreessä. Jokaisella syöjällä oli vähän omat lisurit, minulla itsellä oli luomucoleslaw, jossa pohjana olivat luomukaali ja –porkkana, sekä lisäksi vähän omenaa, fenkolia ja raastettua inkivääriä. Mutta lisureista lisää joskus toiste, nyt pääosassa oli satakuntalainen luomulimousin. Tavoitteena oli selvittää, voisiko luomunauta täyttää täydellisen grillilihan vaatimukset. Useimmat pöydässä istuneet nostivat Picanhan parhaimman makuiseksi, itse pidin eniten Hanger steakista ja saipa Spiderkin yhden kärkisijamaininnan. Kun lautasella oleva liha maistuu kaikille, niin silloin se on tietysti juuri sillä hetkellä makuominaisuuksiltaan täydellistä. Minkä kuuluukin olla tärkeintä. On kuitenkin myönnettävä, että nyt ei ollut verrokkina tavanomaista lihaa tai mitään erikoista tuontilihaa. Ja BBQ –hifistelijäthän eivät pidä sousviden hyödyntämistä lihan kypsyyden, mureuden ja mehukkuuden varmistamisessa juuri yhtään minään. Varmaan Sousvide –hifistelijätkin pitävät käyttämiäni aikoja ja lämpötiloja väärinä, joten haastavaa on objektiivisesti puhua valittujen valmistustapojen oikeellisuudesta tai vääryydestä. Näin kuitenkin luomulihasta saatiin kaikille täydellinen makuelämys kesäkauden loppuun. Pakko on vielä mainita se, että hyvää ja laadukasta (=marmoroitunutta) kotimaista lihaa on saatavilla monissa eri muodoissa niin luomuna kuin tavanomaisena. Tuottajien ja tilateurastamoiden löytäminen on helppoa ja yrittäjiin on helppo olla yhteydessä. Erityisesti Ulvilan suunnalta tuntuu löytyvän monipuolisesti eri vaihtoehtoja. Etäisyyksien johdosta kannattaa lihoja tilata etukäteen isompi määrä, sillä naudan liha säilyy vakuumissa hyvin pakkasessa. Täydellisten grillilihojen metsästys taitaa olla elämän mittainen matka. Ensi keväänä taas jatketaan kuuman grillin äärellä. Toivottavasti. Tuleva talvi ei taaskaan tule olemaan helppo suomalaisille lihantuottajille. Siksi meidän ostopäätöksillämme on entistä suurempi merkitys kotimaisen ruoantuotannon turvaamisessa. Aina ei pannulla tarvitse olla sisäfilettä, sillä usein vähempiarvoisista, halvemmista ruhon osista saa pienellä vaivalla ja pidemmällä valmistusajalla paljon maukkaampia aterioita rakennettua. Marko Jori, Pyhäjärvi-instituutti

Tämän jutun otsikko on kopioitu Ruokaviraston ohjeesta Luomutuotannon yhteiset ehdot. Otsikkoon tiivistyy hyvin, miksi ja mihin luomusuunnitelmaa tarvitaan – ja miksi se on hyvä pitää ajan tasalla. Luomuvalvonta tarkastaa luomusuunnitelman, mutta ensisijaisesti se on suunnittelutyökalu luomutoimijalle. Luomusuunnitelman sisällön keskeiset vaatimukset on kerrottu Ruokaviraston ohjeessa, ja tarkentavaa ohjeistusta löytyy tuotantoalakohtaisista ohjeista. Luomusuunnitelma siis vaaditaan kaikilta luomutoimijoilta, ja sen muotoa ei ole määritetty, mutta sisällön pitää olla tuotantoehtojen mukainen. Luomusuunnitelmassa avataan tilan tuotanto ja toiminta, toiminnan tavoitteet ja toimintatavat eri tilanteissa sekä määritetään ja kuvataan luomutilan toimintastrategia ja kerrotaan, miten luomutilalla varmistetaan, että toiminta täyttää tuotantoehtojen vaatimukset. Luomusuunnitelmassa kuvataan myös se, kuinka luomutuotteiden jäljitettävyys toteutuu omalla tilalla. Parhaimmillaan suunnitelma on luomutilalle työkalu, jonka avulla voi tarkistaa, että luomun tuotantoehdot toteutuvat omassa toiminnassa. Samalla luomusuunnitelma on keskeinen dokumentti luomuvalvonnalle, sillä se antaa tarkastajalle käsityksen tilan toiminnasta ja toimintatavoista. Siksi sen sisältöön ja ajantasaisuuteen kannattaa panostaa. Luomuasetuksen uudistuksen myötä luomusuunnitelmassa tulee kiinnittää entistä tarkemmin huomiota riskeihin ja niiden hallintaan sekä toimenpiteisiin jäämien välttämiseksi. Suunnitelmaan kirjataan ne omaa tilaa koskevat riskit, joiden seurauksena luonnonmukaisen tuotannon vaatimukset eivät täyttyisi. Riskejä pohtiessa voi kysyä itseltään, miten varmistun siitä, ettei omien luomutuotteiden luomuketju katkea? Mitkä ovat riskikohtia omassa toiminnassa ja miten niihin varaudutaan? Riskinpaikkoja ovat esimerkiksi eri tuotantovaiheiden tuotteiden varastointi samoissa tiloissa tai rinnakkaisviljely, jossa luomutuote voi sekoittua tavanomaisen tai siirtymävaiheen tuotteen kanssa. Samoin riski voi syntyä tuotantopanosten hankinnassa, jos asiakirjat eivät vastaa tuotetta tai esim. tavanomaisen lisäysaineiston käyttölupa puuttuu. Ohjeita luomutilan riskien kartoittamiseen löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta (Luomu - Luomun lomakkeet ja ohjeet - Riskienarviointi ja toimintaohjeiden laatiminen). Se, kuinka syvää riskianalyysiä kenenkin tulee tehdä, riippuu tietysti oman tilan tuotantosuunnasta, toiminnan laajuudesta ja monimuotoisuudesta sekä tilakoosta ja tilusrakenteesta. Toiminnan kuvauksen lisäksi luomusuunnitelmassa kuvataan tuotteiden hankinnat ja vastaanottotarkastus sekä varastointi ja kuljetukset. Suunnitelmassa kerrotaan myös se, kuinka toimitaan, jos tuote tai sen osa ei täytä luomuasetuksen vaatimuksia. Luomusuunnitelmaan kirjataan myös se, miten muistiinpanot pidetään ja miten luomukirjanpito ja tositteet säilytetään. Luomutarkastuksella nämä tulee olla tarkastajalle helposti esiteltävissä. Koska luomuvalvonta on aina jälkivalvontaa, luomuvalvonnan näkökulmasta, jos asiaa ei ole kirjattu muistiin, ei sitä myöskään ole tehty. Luomutilan kannattaa päivittää luomusuunnitelmansa tämän vuoden aikana uuden luomuasetuksen vaatimusten mukaiseksi. Luomumpi Varsinais-Suomi ja Luomuisa Satakunta –hankkeissa on tehty luomusuunnitelmapohja vastaamaan uusia vaatimuksia. Pohja on vapaasti ladattavissa. Luomusuunnitelman tekoon ja päivitykseen voi käyttää Neuvo-palvelua. Pohja löytyy täältä: https://luomumpivs.livia.fi/2022/05/05/luomusuunnitelman-mallipohja/ Kasvin- ja luomutuotannon asiantuntijat Kati Knuutila, Satu Paananen ja Anne Johansson, ProAgria Länsi-Suomi

Nurmea, tulottomia satovuosia, kalliita investointeja, heikompia satoja, turhaa… Nämä voivat olla ajatuksia, kun kuulee sanan hiiliviljely. Usein ”trendikkäät” termit saavat monilla karvat pystyyn ja jarrut lukkoon. Varsinkin nyt, kun panosten hinnat ovat korkealla, toivo hyvistä sadoista tuntuu ehkä epävarmalta viime kesän satotappioiden jälkeen ja säästöt ovat huvenneet kuluneen talven aikana, eivät muotisanat lämmitä. Samaan aikaan osa viljelijöistä on kuitenkin muokannut tavanomaista tuotantotapaansa lähemmäs luomua toivossa säästää panoksissa. Voisiko hiiliviljelystä sittenkin olla jotain iloa ja hyötyä myös ahdingon keskellä? Mistään pikaratkaisuista ei ole kyse, mutta ehkä voimme tehdä jotain ajatellen tulevia haastavia vuosia. Maan kasvukunto Jotta kasvusto ja maaperä voivat sitoa hiiltä, tulee kasvun edellytysten olla kunnossa. Tämä tarkoittaa käytännössä maan kasvukuntoa ja vesitaloutta. Maan kasvukunto sisältää teemoja kuten maan rakenne, ravinnetasapaino ja mikrobiologinen aktiivisuus, mutta myös maan vesitaloutta, jota pystytään joissain tapauksissa edistämään jo kiinnittämällä huomiota maan rakenteeseen ja tiivistymien hoitoon. Vesitaloudessa oleellisena osana on peruskuivatus. Jos piiriojat tai salaojat ovat tukossa tai salaojia on liian vähän, eivät maan rakenteen edistämiseen käytettävät keinot todennäköisesti riitä. Peruskuivatuksesta huolehtiminen on aina tärkeää, mutta investointi on usein suuri, vaikka sen hyödyt jakautuvatkin pitkälle aikavälille. Jos peruskuivatus vaikuttaa olevan kunnossa, voidaan varsin pienilläkin ratkaisuilla lähteä edistämään maan rakenteen parantumista. Valitaan ratkaisuja, joilla vähennetään maan tiivistymistä sekä lisätään orgaanista ainesta maahan. Viljelykierto on tässä avainasemassa. Viljelykierto Valittaessa viljeltäviä kasveja kannattaa valita erityyppisiä kasveja erilaisilla ominaisuuksilla. Näin saadaan myös lisättyä maan mikrobiston aktiivisuutta, määrää ja monimuotoisuutta. Samalla voidaan vähentää tautipainetta sekä helpottaa erilaisten rikkakasvien torjuntaa. Monivuotisilla kasvustoilla, kuten nurmikasvustoilla, on usein maaperää tehokkaammin muokkaava vaikutus ja niistä myös jää suurempi juurimassa maahan, sillä ne ehtivät pidempään kasvattaa juuristoa. Yksi vaihtoehto voikin olla esimerkiksi nurmikasvien tai apiloiden siemenviljely, jolloin saadaan nurmesta rahallista hyötyä myös kasvinviljelytilalla. Jos monivuotiset kasvit eivät kuitenkaan sovellu kiertoon, kannattaa esimerkiksi viljoista valita syyskylvöisiä lajikkeita, jotka usein tuottavat suuremman juuriston. Varsinkin ruista pidetään voimakasjuurisena viljana. Alus- ja kerääjäkasveilla sekä esim. mesikällä tai 1-vuotisilla viherlannoitusnurmilla saadaan lisää monimuotoisuutta viljapainotteiseen kiertoon. Lisäksi kiertoon kannattaa valita esimerkiksi hernettä tai öljykasveja monipuolistamaan viljelykiertoa ja vähentämään viljojen tautipainetta. Palkokasveista kertyy maaperään myös typpeä seuraavien satokasvien käyttöön, mikä tuo rahan arvoista etua pienempänä lannoitustarpeena. Palko- ja öljykasvien osalta tulee kuitenkin muistaa niiden omat rajoitukset viljelykierron suhteen. Viljavuusanalyysit tarkkailuun Maan multavuudesta ja ravinteiden tasapainosta saa käsityksen ottamalla maanäytteet edustavasti lohkoilta. Samalla saa myös vastinetta rahoilleen. Kalkitessa ja lannoittaessa kannattaa ensin kurkata viljavuusanalyysiä ja valita esimerkiksi kalkitusaine huomioiden maan kalsium-magnesiumsuhde. Tämä on erityisen tärkeä karjatiloilla, mutta voi tukea maan rakennetta ja kasvien ravinteiden ottoa myös kasvinviljelytilalla. Viljavuusanalyysin multavuus antaa kuvaa maan orgaanisen aineksen pitoisuudesta, mutta vielä paremman kuvan saa esimerkiksi ottamalla näytteen useasta maakerroksesta. Näin saa kuvaa myös siitä, onko orgaaninen aines painottunut vain ylimpään 5–10 cm syvyyteen vai jakautunut tasaisemmin maakerroksiin. Tätä voi arvioida myös pellolla lapiolla, tutkien maan väriä ja rakennetta. Multavuutta voi lähteä viljelykierron lisäksi lisäämään esimerkiksi karjanlannalla tai maanparannusaineilla. Entä hiiliviljely? Niin, missä vaiheessa se hiili sitten sitoutuu sinne maahan? Hiiltä päätyy maahan mm. kasvimassan ja maan mikrobiston mukana. Kun teemme toimia, jotka edistävät kasvien kasvua ja pellon monimuotoisuutta, kasvaa myös kasvimassan ja mikrobiston määrä. Samalla saadaan edistettyä myös pellon kestävyyttä kuivuutta ja voimakkaita sateita kohtaan. Hiiliviljely kannattaa siis aloittaa tonkimalla peltoa ja tutkimalla viljelysuunnitelmaa. Jos kaipaa lukuja toimiensa tueksi, löytyy netistä monenlaisia laskureita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hiililaskurit ovat kuitenkin vielä lähinnä suuntaa antavia. Kati Knuutila, Kasvintuotannon asiantuntija, ProAgria Länsi-Suomi Luomuhärkäpapu. Hyväkuntoisessa maassa onnistuneen kylvön seurauksena tiheä kasvusto kilpailee tehokkaasti rikkoja vastaan jopa kuivana kesänä 2021. Pitkäaikainen viljapainotteinen kierto on johtanut maan tiivistymiseen pintamaan (0-5 cm) alapuolelta. Pintamaahan on kertynyt orgaanista ainesta pitkäaikaisen kevytmuokkauksen seurauksena.

Marjanviljely kiinnostaa tällä hetkellä viljelijöitä ennennäkemättömän paljon ja marjantuotantoalat ovat melkein marjalajista riippumatta selvässä kasvussa. Etenkin mansikan viljelypinta-ala on lisääntynyt noin 30 % viimeisten viiden vuoden aikana. Viljelmiä on tässä ajassa tullut lisää siis yli tuhannen hehtaarin verran eli kasvu on ollut poikkeuksellisen nopeaa. Myös luomutuotannon puolella marjojen viljely kyllä lisääntyy mutta maltillisesti. Eniten kasvua luomumarjoissa on herukalla ja mansikalla, tosin kysyntä taitaa ylittää tarjonnan vielä pitkään. Toisaalta luomumarjojen kysyntä tuntuu kuitenkin olevan hyvin alueellista ja luomun menekki on selvästi parempaa suurempien asutuskeskuksien läheisyydessä. Viljelijöiden keskuudesta on myös kuulunut kommentteja siitä, että esimerkiksi luomumansikalle ei tahdo löytyä riittävästi markkinoita ja marjat on myytävä tavanomaisen hinnalla. Usein kuluttajat pitävät luomun hintaa liian korkeana. Vaikka luomutuotteiden ostoperusteina esim. puhtaus, ympäristöystävällisyys sekä halu tukea tuottajia ovat vuodesta toiseen listan kärkipäässä, tuotteen korkea hinta on edelleen suurin syy olla ostamatta tuotetta (Luomubarometri 2021). Marjantuotannon kasvu on osittain vallalla olevien ruokatrendien ansiota. Lähiruoan sekä ylipäätään kotimaisen ruoan arvostus ja kysyntä kasvavat, kuluttajat hakevat terveellisiä vaihtoehtoja ruokavalioon ja kotimaisten marjojen on ehkä vihdoin huomattu korvaavan ulkomaiset superfoodit mennen tullen. Toisaalta viljelijät ovat myös huomanneet marjojen hyvän menekin ja etsivät kannattavampia vaihtoehtoja esim. viljan viljelyn tilalle. Marjojen viljely vaatii kuitenkin paljon osaamista, erikoistumista, markkinointitaitoja, uuden tiedon etsimistä, byrokratiaa, työvoiman palkkausta, työtä kellon ympäri kuukausikaupalla jne., joten tilan kannattavuuden yhtäkkiseen parantamiseen keinoja on parempi etsiä suosiolla jostakin toisesta tuotantosuunnasta. Vaikka marjoilla on potentiaalia merkittävästikin parantaa hehtaarikohtaista liikevaihtoa, myös riski tuotantoon sijoitetun pääoman menettämiseen on yhtä suuri. Satokaudet vaihtelevat paljon, on tuholaisia, sateita, hellettä ja tauteja eikä tuotantokustannusten kasvua helpollakaan viedä tuotteen hintaan. Luomutuotannossa satoriskeihin varautuminen on vielä haastavampaa, joten hintaa pitäisi korottaa vielä enemmän. Esimerkiksi mansikalla jo pitkään kasvanut viljelijähinta näyttäisi nyt olevan taittumassa, samoin viljelypinta-ala. Luomun puolella hintataso on paljon vakaampi ja häikäilemättömiä alennuskampanjoita ei nähdä. Viime vuoden hetkittäiset ylituotantotilanteet ja polkuhintaan myydyt erät varmasti osoittivat kaikille sen, että mansikasta on jo ylitarjontaa. On siis kohtalaisen vaikeaa tässä tilanteessa tulla marjamarkkinoille ja saada tuotanto kannattamaan oli sitten kyse luomusta tai tavanomaisesta tuotannosta. Loppujen lopuksi on siis kyse tuotannon kattavuudesta ja tehokkuudesta. On pystyttävä käyttämään tehokkaasti hyödyksi tuotantoon sijoitetut panokset ja tunnettava tuotteen tuotantokustannukset. On myös onnistuttava viljelyssä sekä hallittava tuotteen markkinointi ja myynti. Marjoja kun ei voi varastoida kylmiöön ja myydä, kun hinta on oikea. Oikeat myyntikanavat on oltava valmiina jo ennen tuotannon aloitusta ja marjat on myytävä joka ikinen päivä. Kotimaisella marjalla, sekä luomulla että tavanomaisella, on vahva brändi ja kaikesta edellä mainitusta huolimatta kysyntä jatkuu vahvana. Uudet tuotantotavat ja kasvinsuojelumenetelmät mahdollistavat myös luomutuotannon tehostamisen ja toisaalta pysyäkseen kilpailussa mukana kaikkien tuottajien on kehitettävä jatkuvasti tuotantoaan vastaamaan sekä kuluttajien että viranomaispuolen vaatimuksia. Minna Pohjola, Marjantuotannon asiantuntija, ProAgria Länsi-Suomi

Kasvintuotannossa käytetään usein rikkakasvien, tautien ja tuholaisten torjunnan yhteydessä sanaa kasvinsuojelu. Puhutaan erilaisista kasvinsuojelutoimenpiteistä. Sana on niin vakiintunut ja harvoin sen äärelle kuitenkaan enempää pysähdytään. Kun termiä tarkastelee lähemmin, huomataan, että tarkoituksena on sananmukaisesti suojella viljeltävää kasvia. Suojella kasvia taudeilta ja tuholaisilta sekä estää rikkakasveja valtaamasta alaa viljelykasvilta. Kun viljelykasvin ulkopuoliset uhat on minimoitu, on kasvilla mahdollisuudet tuottaa laadukas sato. Menneet kasvukaudet ovat olleet erittäin haastavia kasvien kasvun kannalta. Kuivuus ja kuumuus yhdessä niukkojen vesivarantojen kanssa ovat aiheuttaneet kasveilla stressitiloja, jonka vuoksi niiden luontainen tautien ja tuholaisten vastustuskyky on heikentynyt. Stressaantunut kasvusto on alttiimpi ulkoapäin tuleville uhille. Myös toinen ääripää, kylmyys ja liiallinen kosteus, aiheuttavat omat haasteensa erityisesti tautitorjunnan kannalta. Tällaisissa ääriolosuhteissa on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota oikeanlaiseen kasvinsuojeluun. Luonnonmukaisessa tuotannossa kasvinsuojelusuunnitelma on erityisen tärkeässä roolissa. Suunnitelma kannattaa laatia mahdollisimman kattavaksi, huomioiden haasteet myös erilaisissa ääriolosuhteissa. Tähän tarvitaan tietämystä viljelykasvien ominaisuuksista: mitkä taudit ja tuholaiset ovat juuri kyseistä kasvia vioittavia, mitkä toiset kasvit voivat toimia kyseisen kasvin tautien väli-isäntinä ja löytyykö näiltä kasveilta yhteisiä tuholaisia. Rikkakasvien torjunnassa tulee tuntea kasvin kasvutapa, miten kyseiseltä kasvilta on mahdollista niitä torjua ja saadaanko haastavia rikkoja kuriin jonkin toisen viljelykierrossa olevan kasvin viljelyn aikana. Kasvinsuojelusuunnitelma nivoutuukin saumattomasti yhteen viljelykiertosuunnitelman kanssa. Avomaan luomuvihannesten tuotannossa kasvitauteja voidaan torjua oikeanlaisen viljelykierron kasvilajivalintojen lisäksi käyttämällä tervettä lisäysmateriaalia ja erilaisia biologisia valmisteita. Viljelyhygienia tuotannon eri vaiheissa on myös erityisen tärkeää. Tuhohyönteisten torjumiseksi on lohkojen sijoittelulla suuri merkitys. Pidempi välimatka estää tuhohyönteisten siirtymisen edellisen vuoden kasvulohkolta seuraavalle, mutta toisaalta taas pitkä matka häiritsee tuhohyönteisten luontaisten vihollisten löytämisen uudelle lohkolle. Luomutuotannossa voidaan käyttää biologista tuholaistorjuntaa levittämällä kasvustoon erilaisia peto- ja loishyönteisiä, jotka pitävät tuholaiskannan kurissa joko loisimalla tai syömällä tuhohyönteisten eri kehitysmuotoja. Erilaiset kasvustokatteet kuten harsot ja verkot, ovat myös tehokkaita tuhohyönteisten torjumiseksi. Verkkoja käytettäessä tulee muistaa riittävän pieni silmäkoko ja reunojen huolellinen multaaminen. Rikkakasveja voidaan torjua perinteisesti kitkemällä tai mekaanisesti käyttämällä erilaisia haroja. Viljelykasvista riippuen myös liekitys on mahdollinen. Liekitys sopii erityisesti pikkuistukkaista tuotetulle sipulille. Myös kaalin, salaatin, porkkanan, punajuuren ja herneen riviväliliekitys on tietyssä kasvuvaiheessa mahdollista. Erityisen tehokas keino rikkojen torjumiseksi on käyttää erilaisia maanpinnan katteita, yksivuotisille istutettaville puutarhakasveille esimerkiksi biohajoavia kalvoja. Katteita käytettäessä on hyvä varmistaa kasvin riittävä veden saanti käyttämällä tihkukastelua, johon saadaan helposti yhdistettyä myös kastelulannoitus. Elinvoimainen kasvi kestää haastaviakin olosuhteita. Kuivina aikoina kastelun avulla taataan kasvin riittävä vedensaanti. Vesi yhdessä lämmön ja oikeanlaisen lannoituksen kanssa nostavat satopotentiaalia. Kosteina kesinä taas liiallinen vesi tulee saada johdettua juuristoalueelta pois. Kun kasvi kasvaa hyvin, toimivat kasvin omat puolustusmekanismit paremmin. Tähän kun yhdistetään oikeanlainen kasvinsuojelu, saadaan tuotettua laadukas luomukasvissato! Michaela Kontu, puutarha- ja erikoiskasvituotannon asiantuntija, ProAgria Länsi-Suomi

Kiristynyt kansainvälinen tilanne ja tuhoisa sota Ukrainassa käynnistivät Suomessakin keskustelun elintarvikkeiden huoltovarmuuden tilasta. Aiemmin itsestään selvänä pidetty asia paljastui haavoittuvaksi. Aiheesta on noussut keskustelu eduskuntaa myöten. Meillä ei tule puutetta elintarvikkeista tai tuotantotarvikkeista lyhytkestoisen kriisin aikana. Suomessa keskeisten tarvikkeiden varmuusvarastoinnista on huolehdittu mallikelpoisesti ja monia muita maita paremmin. Alkutuotannon toimintaedellytykset ovat kuitenkin heikentyneet. Vuosia kestänyt kustannusten nousu yhdistettynä mataliin tuotteiden myyntihintoihin on ajanut kasvinviljelytilojen talouden ahtaalle. Tuotantopanosten hankintaa on jouduttu lykkäämään ja nyt niiden saatavuuskin on vaarantunut. Huolestuttava esimerkki tästä on juuri saatu kotimaisten valmistajien ja maahantuojien ilmoitus lannoitteiden myynnin keskeyttämisestä toistaiseksi. Huoltovarmuuden kannalta tilanteen poikkeuksellisuutta pahentavat viimeisten kasvukausien sääolot; vuoroin on ollut kylmää ja sateista tai kuten kahtena viime vuonna poikkeuksellisen kuumaa ja kuivaa. Erityisesti viime vuonna hyvät sadot olivat harvassa. Lähes ainoat ilonaiheet olivat syysmuotoiset kasvit, joista korjattiin pääosin hyviä, paikoin jopa ennätyksellisiä satoja. Viime vuosien poikkeuksellisuutta kuvaa hyvin, että vuosina 2000-2015 valtakunnan viljasato jäi vain kerran alle 3,5 mrd kilon ja viimeisinä viitenä vuonna ainoastaan kerran on päästy kyseisen rajan yli. Heikkojen satojen ja kohonneiden tuotantokustannusten myötä myös kotieläintilojen tilanne on kriisiytynyt. Tuottajahinnat eivät ole seuranneet kohonneita rehu- ja energiakustannuksia. Pahimmassa tilanteessa ovat ymmärrettävästi viime vuosina voimakkaasti investoineet tilat. Joutsenolainen agronomi ja luomuviljelijä Juuso Joona käsitteli elintarvikeomavaraisuutta monipuolisesti YLE:n nettisivulla julkaistussa kirjoituksessaan. Yleisesti esitetään, että Suomi on tärkeimpien elintarvikkeiden osalta pitkälti omavarainen. Tuotantopanosten saatavuuden ollessa normaali asia onkin näin, mutta tämänhetkinen tilanne paljastaa karulla tavalla huoltovarmuuden haavoittuvuuden. Karkeasti puolet peltokasvien sadoista tuotetaan väkilannoitteilla. Suurin osa niiden keskeisimmästä ravinteesta typestä ja lähes kaikki kalium tuodaan maahan Venäjältä. Ravinteiden saatavuuden vaarantuminen uhkaa maamme kykyä tuottaa ruoka omalle väestöllemme. Ilman maassa kasveille käyttökelpoisessa muodossa olevia ravinteita kasvintuotanto ei onnistu luomuna eikä tavanomaisena. Luomutuotannossa maata hoidetaan kokonaisvaltaisesti. Pellolla vuorottelevat niin syvä- kuin matalajuuriset kasvit, viljat, nurmet sekä typpeä maahan tuottavat ja sitä kuluttavat kasvit. Kasvien ravinnehuolto perustuu kasvinvuorottelulla maahan ladattuihin sekä karjanlannan ja orgaanisten kierrätyslannoitteiden ravinteisiin. Luomuisa Satakunta- hankkeessa tehtiin kymmeniä tilahaastatteluja ja niiden pohjalta tilaesittelyjä. Viljelijöiltä kysyttiin syitä luomuun siirtymiseen. Yleinen vastaus kysymykseen oli halu suurempaan riippumattomuuteen tilan ulkopuolelta hankittavista tuotantopanoksista, niiden saatavuudesta ja hinnoista. Luomutuotanto varmistaa osaltaan elintarvikkeiden huoltovarmuutta. Jukka Saarinen, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Viime viikkoina Luomuisa Satakunta -työryhmä julkaisi erilaisia jouluisia reseptejä ja ruokavinkkejä. Marko aloitti perinteisellä joulupöydän herkulla, luomurosollilla. Videolla paljastuu muun muassa eräs salainen ainesosa, jolla rosollin kastikkeesta saa entistä maistuvampaa! Maukkaat lihapullat sopivat arkeen, pikkujouluihin naposteltavaksi tai aattona osaksi kattausta. Senni kertoo, miten onnistut varmasti saamaan maukkaat lihapullat ilman korppujauhoja. Jukka neuvoo ottamaan vielä kevyesti ja kokeilemaan herkullista hapankaalikeittoa. ”Arvosteluasteikolla tyydyttävä – hyvä – erinomainen, annan itse tekemälleni keitolle arvosanan erinomainen. Suosittelen kokeilemaan!” Jari tietää, että luomukinkun syönnin välillä on mukava syödä kevyemmin. Raikas tofusalaatti valmistuu nopeasti. Se sopii hyvin lisukkeeksi tai syötäväksi sellaisenaan. Ja mikä parasta – Suomessa valmistetut raaka-aineet tähänkin reseptiin löytyvät kaikki luomuna. Suklaamousse on ihana jälkiruoka juhlaan kuin juhlaan. Se käy myös vaikkapa välipalana. Tuulin helppo suklaamousse syntyy luomuavokadosta, luomubanaanista sekä luomukaakaojauheesta ja tummasta luomusuklaasta. Tarjoiluvaiheessa Tuuli koristeli moussen lähimetsän mustikoilla. Herneitä jälkkäriin – no mikä ettei! Johannan testaamassa Herne-piparkakkuhyveessä lyödään yhteen kesän ja talven maut. Makeus tyydyttää varmasti jokaisen sokerinnälän. Satu vinkkaa, että ohra on loistava kotimainen vaihtoehto riisipuurolle. "Se on myös ravintoarvoiltaan paljon parempi kuin riisi. Maku on ihanan täyteläinen ja pähkinäinen”, hän kertoo. Katso työryhmän reseptit Facebookista tai Instagramista! Luomuisaa joulunaikaa toivottaa Luomuisa Satakunta -työryhmä!

Vuoden 2021 luomun kuluttajabarometrin julkistamisen yhteydessä pohdittiin, onko luomun kasvutrendi pysähtynyt. Olemme vuoden mittaan tuumineet samaa asiaa myös työryhmämme kesken, tietenkään pääsemättä faktaperusteiseen lopputulemaan. Teeman ympärillä vallinnut positiivinen ”pöhinä” ikään kuin polkee paikallaan. Samaan aikaan kuluttajien kiinnostus ruoan alkuperää kohtaa on noussut koronapandemian myötä. Viitteitä siitä, että koronapandemia olisi vähentänyt positiivista suhtautumista luomuruokaan ei ole. Asenteissa ei ole nähtävissä negatiivia vivahteita. Eiväthän koronapandemia ja luomuruoka varsinaisesti liity toisiinsa mitenkään. Kotimaisuuden ja puhtauden arvostus ovat nousseet ja nämä arvot puhuvat luomuruoan puolesta. Myös arviot tulevaisuuden kuluttajakäyttäytymisestä luomuruokaa kohtaan ovat varsin positiiviset. Ehkäpä kyse on ennemmin siitä, että koronapandemian jatkuessa, elämän soljuessa sen mukana, on vain turhautumista ja apatiaa asiaa kuin asiaa kohtaan. Kisaväsymystä, otaksun. Uuden edessä Samaan aikaan luomualalla ollaan uuden edessä, kun jo muutaman viikon kuluttua sovelletaan uutta lainsäädäntöä. Uudistuksessa otetaan huomioon nopeasti kasvavan alan muuttuva luonne. Uuden asetuksen tarkoituksena on taata viljelijöille reilu kilpailu ja samalla ehkäistä petoksia ja säilyttää kuluttajien luottamus. Myös Suomen CAP-suunnitelma on viittä vaille valmis. Valmiin CAP-suunnitelman sisällön ja linjaukset käsittelee ja hyväksyy kansallisesti valtioneuvosto. Suomi toimittaa komissiolle kansallisen CAP-suunnitelman vuoden 2021 lopussa ja komissio hyväksyy Suomen esityksen vuoden 2022 aikana. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää! Luomun näkökulmasta tulevaisuudennäkymät ovat varsin valoisat. Luomuruoka ja luomutuotanto vastaavat kuluttajien vaatimukseen eettisyydestä, hyvinvoinnin hakemisesta ja ruoan hyvästä mausta. Näihin vaatimuksiin tulisi nyt vastata koko luomuruokaketjussa - unohtamatta sitä positiivista viestinnällistä ”pöhinää”. Työ jatkuu! Nyt hetki lepoa ja luomuisan joulun toivotus! Tuuli Pirttikoski Satafood Kehittämisyhdistys ry

Laidunkausi on tältä vuodelta ohi, mutta ensi kesän laidunkauden suunnitteluun voi virittäytyä lukemalla Jennin ja Rikun ajatuksia luomulehmien laidunnuksesta. Laidunnus on oleellinen osa luomueläinten elämää, joten sen suunniteluun kannattaa panostaa. Palataan hetkeksi syyskuisen päivän tunnelmiin: Jenni ja Riku Harmaajärven luomumaitotilalle tullessamme maisemassa näkyvät laiduntavat hiehot ja lehmät. Maantie halkaisee tilan laitumiksi sopivat pellot. Nuorkarjan ja umpilehmien laidunalueet jäävät tien oikealle puolelle, lypsävien lehmien laitumet ovat tien vasemmalla puolella, missä navettakin sijaitsee. Maunulan tilan karja on ollut laitumella toukokuusta lähtien. Jenni toteaa luomussa laidunnuksen olevan tuotantoehtojen vaatimus, mutta heidän tilallaan lehmät ovat laiduntaneet aina. Jo ennen tilan siirtymistä luomuun. Laidunnuksen hyödyistä Jenni nostaa esille muun muassa eläinten paremman terveyden. Ne saavat elää niin lähellä lajityypillistä elämää kuin mahdollista. Laidunnus on hyväksi eläinten terveydelle ja laiduntaessa ne saavat toteuttaa lajinmukaista toimintaa ja hoitaa sosiaalisia suhteita. Tilan noin 60 lehmää ja 30 hiehoa sekä vasikat laiduntavat kesäajan. Poikkeuksen tekevät juottovasikat, jotka juoton aikana eivät laidunna. Juoton loputtua nekin pääsevät laitumelle. Hiehot ja umpilehmät laiduntavat porukassa. Toisessa laidunnusryhmässä ovat lypsyssä olevat lehmät ja kesän aikana siemennettävät hiehot. Keväällä laidunryhmiä oli kolme, kun tavoitteena oli, että vasikat laiduntaisivat omana ryhmänään. Vasikat päättivät kuitenkin toisin, ja menivät itse mukaan hiehojen ja umppareiden ryhmään, jossa sitten ovat olleet loppulaidunkauden. Jos laidunkauden alussa on juuri juotolta tulleita vasikoita, tehdään niille oma laidunnusryhmä. –Meidän navettamme on väärällä puolella tietä. Lypsäviä kun ei voi viedä laiduntamaan tien toiselle puolelle, koska lehmillä pitää olla vapaa kulku navettaan lypsyrobotille, harmittelee Jenni. Laidunkaudella tarvitaan lisärehua. Ape on tarjolla navetassa, samoin juomavesi. Laidunnus on onnistunut robottinavetassa hyvin. Lypsylle tulossa ei ole ollut ongelmaa, koska lisärehu ja robotilta saatava nappula ovat houkuttaneet lehmät navettaan. Lehmiä ei ole tarvinnut erikseen hakea lypsylle. Ape pitää myös tuotoksen tasaisena läpi kesän. Kuuma kesä oli haaste, mutta se ei onneksi näkynyt maitomäärissä, sillä lehmät pääsivät makailemaan viileään makuuhalliin. –Onneksi meidän eläimemme ovat niin hyvin käsiteltyjä, että ne seuraavat meitä, kun siirretään ne laidunlohkolla toiselle. Koira on apuna nuorempien eläinten siirroissa. Eläinryhmien sekoittamista pitäisi välttää. Aina olisi oltava vähintään kaksi eläintä, jotka siirretään uuteen ryhmään samaan aikaan. Laidunnukseen liittyvä työt on jaettu tasapuolisesti Rikun ja Jennin kesken. Molemmat tekevät kaikkia töitä. Ainoastaan vesien kuskaus on yksinomaisesti Rikun hommia. Peltolaitumen lisäksi lehmillä on käytössä metsälaidunta. Tilalla onkin pohdittu, että jos kulkureitit saisi siirrettyä enemmän metsän puolelle, säästettäisiin peltoa sotkemiselta. –Laidun on maittavaa lehmille, ja laidunnus on aina lehmille hyväksi, vaikka ala olisi pienempikin, Jenni kertoo. Laitumet tulevat helposti syötetyksi liian lyhyeen, etenkin loppukesällä olisi eläimet siirrettävä nopeammin uudelle lohkolle. Kiimat näkyvät hyvin kesällä ja siemennettävät hiehot laiduntavat lypsylehmien joukossa. Näin hiehoja tulee siemennykseen myös laidunkauden aikana, kun ne on helppo ottaa navettaan sisälle siemennystä varten. Laidunaika vaihtelee sään mukaan päivittäin. Kesäaikaan lehmät viihtyvät parhaiten laitumella öisin ja myöhään illalla. Kesän valoisana aikana lehmillä on vapaa kulku navetasta ulos. Syksyn pimetessä yöulkoilu lopetetaan. Poikimasuman aikana lehmät on pidetty navetan viereisellä lohkolla. Nyt kun poikimiset ovat taas ohi, lehmät pääsivät kaukaisimmalle laidunlohkolle. Kesän kuivuudesta huolimatta nurmet olivat vielä syyskuussa hyvän näköisiä, vihreitä ja kasvusto oli hyvä. Puhdistusniitto tehtiin kesäkuussa. Laidunnurmissa käytetään täydennyskylvöä. Tämän kevään täydennyskylvöt olivat syyskuussa hyvässä kasvussa. Nurmien uudistamiseen kuluu joka vuosi osa laidunalasta, mutta tasainen nurmikierto takaa sen, että laitumilla kasvaa eri-ikäisiä nurmia ja satoa saadaan tasaisesti. Laidunnurmet perustetaan joko suojaviljaan tai suoraan ilman suojaviljaa. Laidunten satoikä on 3–4 vuotta, kasvuston kunnosta riippuen. Laitumilla perusseoksena on timotei-nurminata-apila (sekä puna- että valkoapilaa). Seosta on täydennetty keltamaitteella (ehkäisemään puhaltumista) sekä punanadalla ja niittynurmikalla (tuomaan lisää tallauksen kestävyyttä). Tänä syksynä kokeiltiin nurmen suoraan perustamista ilman suojaviljaa. Keltamaitteen täydennys jätettiin kevääseen, sillä hitaana kasvuun lähtijänä sen talvehtiminen olisi ollut epävarmaa. Keväällä Jenni lähti mukaan ProAgria Länsi-Suomen laidunpienryhmään hakemaan uusia ideoita laidunnuksen toteuttamiseen. Ryhmässä on hyvä vaihtaa kokemuksia toisten ryhmäläisten kanssa. Tilalla oli tiedossa, että lypsävien suhteellisen pienen laidunalan (reilu 4 ha) vuoksi kiertolaidunnuksen toteuttaminen ja sitä kautta laidunnuksen tehostaminen ei niiden osalta onnistu, ja tänä kesänä laidunnuksen toteutus ei juurikaan poikennut aikaisemmasta. Tien toisella puolella laidunalaa nuorelle karjalle ja umppareille on käytettävissä noin 8,5 ha. Tavoitteena on, että lehmät laiduntavat edelleen ja saadaan laidunnuksesta kaikki hyöty myös terveysnäkökohdista. Hiehojen ja umpilehmien osalta tavoitteena on kehittää kiertolaidunnusta. Laidunryhmästä on saanut ajatuksia siihen, mitä olisi voinut tehdä, jos olisi mahdollista. Eri vaihtoehtoja on mietitty, miten käytäntöjä voisi muuttaa. Laidunpienryhmässä tehdään porukalla loppuvuoden aikana laidunsuunnitelmat ensi vuodelle. Ryhmäläisille yhteinen suunnittelu antaa mahdollisuuden oppia toistensa valinnoista. ”Laidunnuksen onnistuminen on muutakin kuin rehuntuotannon maksimointia, se on lehmille sosiaalista kanssakäymistä, vapaa-aikaa ja kaverisuhteiden hoitamista. Laitumella lehmät saavat toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistä”, toteavat Jenni ja Riku. Kirjoittajina ProAgria Länsi-Suomen maitoasiantuntija Charlotte Siren sekä luomuasiantuntija Anne Johansson

Kahdeksasluokkalaiset mieltävät lähiruoaksi usein Suomessa valmistetun kotimaisen ruoan. Luomu taas on luonnonmukaista sekä ympäristöä säästävää ruokaa. Lähiluomun koettiin olevan nuorille käsitteenä vieraampi. Osa oppilaista tiesi, että lähi- ja luomuruokaa voi ostaa kauppojen lisäksi esimerkiksi REKO-ruokaringeistä tai suoraan tiloilta. Kasiluokkalaiset olivat hyvin tietoisia, että kotimainen ruoka edistää ja tukee suomalaista työllisyyttä sekä on tuoretta. ”Kesäisin parhainta on kesämökin lähitorilta ostetut tuotteet, kuten tomaatit, uudet perunat, kurkut, sipulit sekä kevätsipulit, joista voi tehdä maukasta kesäruokaa, mikä on lähellä tuotettua”, eräs oppilas kirjoitti. Osa oppilaista kokee, että nuoret eivät niinkään välitä onko tuote luomua vai ei. Toiset taas kokivat nuorten olevan hyvinkin tietoisia tästä valinnasta. Arveltiin, että luomua ostettaisiin lähinnä ympäristön, eläinten olojen ja yleisen hyvinvoinnin takia. Lähiruoka menee ostoskoreissa yleensä luomun edelle, mutta lähiluomu olisi vaihtoehdoista paras. ”Lähiluomun tarkoitus on se, että me ihmiset saisimme läheltä tuotettua ruokaa, jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään. Luomuruoka on tärkeää siitä, että sen valmistuksessa ei käytetä väkilannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Luomuruualla saadaan myös edistettyä eläinten ja hyönteisten hyvinvointia sekä se elvyttää maan, joka ruokkii meitä ihmisiä”. Luomuruokaa pidettiin parempana, koska siinä ei käytetä lisäaineita ja luomuruokaa tuotetaan vastuullisesti, mutta luomuruokaa pidetään kalliina. Nuoret pohtivat sen olevan syynä siihen, että päädytään ennemmin tavanomaiseen. ”Kauppakassia kootessasi voit miettiä, millaista ruokaa tulisi ostaa ja mistä, jotta voimme tukea omaa elinympäristöä? Lisäksi lähiruokaa valitsemalla tiedät mitä syöt!” ”Jospa jokainen tästä lähtien miettisi ruoan ostoa omalla kohdallaan ja vaihtaisi ostamansa elintarvikkeet lähellä tuotettuun luonnonmukaiseen ruokaan, vaikka se olisikin kalliimpaa. Jos ajatellaan ruoan ostoa pitkällä tähtäimellä, niin lähi- ja luomuruoan hinta voisi laskea reilusti, kun sitä ostettaisiin enemmän. Kehotan siis kaikkia tekemään kaupassa pieniä muutoksia, niiden suurten vaikutusten vuoksi ja aion myös itse tehdä samoin.” Eräs oppilas kirjoitti, että kaukaa kuljetettujen ruokien käyttäminen on helppoa, mutta ajattelematonta. Hän pohti, että syynä saattaa olla myös riittämätön tieto asiasta. ”Kun asiaan perehtyy, niin arvostus ruoantuottajien työpanosta kohtaan nousee.” Kasiluokkalaiset kannustivat kuluttajia valitsemaan lähiluomua. Oppilaat tiesivät, että pienilläkin muutoksilla ja valinnoilla voi olla iso merkitys. ”Niin pieni teko kuin vaikkapa banaanimerkin vaihto luomubanaaniin ja sen pakkaaminen muovipussin sijaan esim. paperipussiin on luonnon kannalta merkittävä ja kehitystä edistävä tapa, eikä vaadi sinulta paljoa” ”Lähiluomusta kuten muistakin ympäristöasioista keskusteleminen voi varmasti aiheuttaa eriäviä mielipiteitä ihmisissä, sillä osa voi ajatella sen olevan täysin turhaa ylireagointia, eikä välttämättä usko sen todellista merkittävyyttä. Jos kuitenkin ihmiset pysähtyisivät ajattelemaan luomua, lähiruokaa sekä lähiluomua ja niiden etuja, he voisivat vihdoin ymmärtää epäekologisten ja kaukaa kuljetettujen tuotteiden huonot puolet ja ympäristöhaitat. Suomessa valmistetuilla kotimaisilla luomutuotteilla nämä ympäristöhaitat ovat lähes mitättömiä, sillä niiden valmistuksessa ja viljelyssä otetaan huomioon ympäristön kuormittaminen ja täten käytetään ennalta ehkäiseviä viljelytoimia ja mm. kasvuhormonien, antibioottien ja lisäaineiden käyttö on rajattua tai jopa kiellettyä.” Kasiluokkalaiset pitivät järjestäen ruokaa tärkeänä. Sitä tulisi arvostaa ja ruokahävikki minimoida. Ruoka on perustarve ja toisissa maissa on pulaa ruoasta. ”Minulle ruoka merkitsee ennen kaikkea itsensä ilmaisemista, sillä ruoan avulla voimme vaikuttaa, tuoda asioita esille, joita pidämme tärkeinä ja muutenkin kertoa itsestämme ihmisinä. Minulle eläinystävällisyys sekä ilmansaasteiden vähentäminen ovat molemmat erittäin tärkeitä asioita ja haluan näiden näkyvän päivittäin lautasellani. Tämän vuoksi suosinkin lähiluomua ja olen pyrkinyt vähentämään lihan syömistä. Kannustan myös muita nuoria tekemään valintoja ruokakaupassa sekä tutustumaan ruoantuotantoon, sillä pienilläkin muutoksilla voi olla suuria vaikutuksia ja mielestäni kaikkein on erittäin tärkeää tietää, mistä syötävät tulevat ruokapöytiimme.” Luomuisa Satakunta -hanke haastatteli Porin Kuninkaanhaan koulun oppilaita liittyen lähi- ja luomuruoantuotantoon. Nuoret kirjoittivat lyhyitä blogikirjoituksia näkemyksistään kotitaloustuntien puitteissa kevään 2021 aikana. @kunkkusafkaa - tunnelmia ja tekeleitä Porin Kuninkaanhaan koulun köksäntunneilta ja vähän muualtakin

Mansikkabritakakku on kesän herkku, joka valmistuu tuoreista mansikoista ja sopii erinomaisesti juhannuksen kahvipöytään. Kakku syntyy helposti kotimaisista luomuaineksista ja sen voi tehdä myös maidottomana tai gluteenittomana. Tarvitset Pohja 150 g voita tai margariinia 1 dl sokeria 4 kananmunan keltuaista 2 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta 1,5 dl maitoa Marenki 4 kananmunan valkuaista 2 dl sokeria (mantelilastuja) Täyte 1 – 2 sitruunan mehu 600 g mansikoita 1 prk (2 dl) vispikermaa 1 prk (200 g) mansikka- tai vaniljatuorejuustoa <0,5 dl sokeria <1 dl lemon curd -sitruunatahnaa ¼ ruukku minttua 1. Vaahdota sokeri ja rasva. Lisää joukkoon keltuaiset koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon. Lisää lopuksi maito ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. 2. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen ja valmista marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vaahdotuksen loppuvaiheessa. Levitä valkuaisvaahto taikinan päälle ja ripottele pinnalle mantelilastut. Kypsennä uunissa noin 30 minuuttia. 3. Purista sitruunamehu ja laita viipaloidut mansikat mehuun maustumaan noin puoleksi tunniksi (muista jättää muutama mansikka koristeluun) ja valuta sen jälkeen mansikat. Vaahdota kerma. Lisää joukkoon tuorejuusto, sokeri, lemon curd ja sekoita. 4. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja neljään saman kokoiseen osaan ja laita ensimmäinen tarjoiluastialle. Lisää päälle kolmasosa täytteestä ja mansikoista. Toista kunnes kakku on täytetty. Jätä päällimmäinen kakkupohja ilman täytettä. Koristele mansikoilla ja mintunlehdillä. Senni Valiola, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Nautin siitä, että pystyn hyödyntämään ostamani raaka-aineet kokonaisuudessaan, jolloin ei hävikkiä eikä sivuvirtoja synny. Luomujuurekset voi hyvillä mielin syödä kuorineen, kun niitä ei ole altistettu synteettisille torjunta-aineille. Palsternakka on yksi vihannesosaston suosikeistani. Palsternakka toimii mainiosti muiden uunijuuresten kaverina ja sopii keittoihin ja myös makeisiin leivonnaisiin. Rehellinen voi vahvistaa ihanasti palsternakan hentoa pähkinäisen makeaa makua. Palsternakan pähkinäisen maun synnyttävät öljyt ovat pääasiassa sen kuoressa, joten kuoria ei kannata heittää hukkaan. Uunijuureksiin hyvin pestyt palsternakat, kuten muutkin luomujuurekset voi heittää kuorineen. Palsternakan kuorista syntyvät myös ihanat palsternakkasipsit! Sosekeittoon kuorin juurekset ja keitän rääppeistä kasvislientä. Kasvisliemen keittäminen voi tuntua vähän aikaa vievältä hifistelyltä, mutta aktiivinen tekeminenhän on nopeata. Kannattaa kerätä muutaman päivän kasvisten perkeet yhteen ja keittää kerralla. Omatekoisen kasvisliemen suolan määrän saat itse päättää, monet liemikuutiot ja fondit voivat olla aika suolaisia. Palsternakkasosekeitto ½ kg palsternakkaa muutama (250 g) jauhoinen perunaa 1 (100 g) iso porkkana 1 pieni sipuli 1 rkl voita n. 9 dl kasvislientä 1 tl suolaa 1-1,5 dl kuohu- tai ruokakermaa ripaus mustapippuria Pinnalle palsternakkasipsejä ja mustapippuria Kuori palsternakat, perunat ja porkkana. Paloittele tai lohko ne pienemmiksi. Kuori ja pilko sipuli ronskeiksi paloiksi. Paista palsternakat, perunat ja sipulit kevyesti voissa paistinpannulla. Keitä suolatussa kasvisliemessä pehmeäksi (n. 15 min kasvisten koosta riippuen). Siirrä kattila levyltä ja soseuta kasvikset sauvasekoittimella. Lisää kerma. Mausta mustapippurilla ja koristele annokset juuressipseillä. Palsternakkasipsit Pese palsternakat hyvin ja kuori ne. Pyörittele kuoret rypsiöljyssä. Paahda 200-asteisessa uunissa väljästi leivinpaperin päälle levitettynä 10-15 minuuttia. Tarkkaile paistumista, jotta sipsit eivät pala. Suolaa ja anna jäähtyä Sipsit voi tarjota sellaisenaan tai lisätä keiton tai salaatin päälle! Sipsit voi toki valmistaa myös uppopaistamalla. Kasvisliemi Heitä kattilaan pestyt ja puhdistetut kasvisten perkeet, kuten juuresten kuoret ja kantaosat, sipulin ja valkosipulin kuoret sekä persiljan ym. yrttien varret. Jos teet isomman satsin, makua saat vahvistettua lisäämällä myös kokonaisen muutaman osaan pilkotun juureksen, sipulin ja sellerinvarren. Kaalit kannattaa jättää pois niiden voimakkaan maun takia. Mausteeksi voit maun mukaan heittää esim. musta- tai maustepippuria ja laakerinlehden. Laita kattilaan vettä sen verran, että kasvikset peittyvät ja anna kiehua hiljalleen kokoon tunnin ajan. Siivilöi ja käytä tai pakasta. Emma Pikkarainen, ProAgria Länsi-Suomi

..no ehdottomasti jälkimmäinen! Kiinnitän arjessa melko paljon huomiota siihen, mitä meillä syödään ja mitä jääkaappi pitää sisällään. Kyseessä on kahden aktiivisen aikuisen talous, jossa syödään päivittäin aamu- ja iltapalan lisäksi vähintään yksi itse tehty lämminruoka. Tavoitteena on, että ruoka olisi mahdollisimman monipuolista, ravitsevaa, terveellistä ja tietysti myös maistuvaa. Tykkään tehdä ruokaa tai leipoa välillä myös ystäville ja kokeilla kaikkea uutta. Usein minulta kysytään, että miten onnistun valmistamaan hyvää ruokaa? Vastaus on aina sama – käyttämällä laadukkaita raaka-aineita. Esimerkiksi kotimaiset luomutuotteet ovat yleensä juuri tällaisia. Lähes jokaista perus kotiruokaa tai leivonnaista on mahdollista yllättävän helposti ja edullisesti valmistaa ainakin osittain kotimaisista luomuraaka-aineista. Vihannekset ja juurekset, lihat ja kananmunat, maito- ja viljatuotteet, kaikista löytyy isompien kauppojen hyllyiltä vaihtoehdot myös kotimaisina luomutuotteina. Painotan tekstissä nimenomaan kotimaista luomuruokaa tai -tuotetta siitä syystä, että jos tarjolla on ulkomainen luomutuote tai kotimainen tavanomainen, niin valitsen siinä tilanteessa lähes poikkeuksetta kotimaisen vaihtoehdon. Erästä luomuviljelijää lainatakseni – ”ei tavanomaisestituotetustaruoastakaan näppyjä tule”. Henkilökohtaisesti haluan uskoa suomalaisten tuotteiden tuoreuteen ja puhtauteen sekä tukea kotimaista maataloutta. Ennen kuin aloitin työt Satafoodilla, ja sitä kautta myös luomuhankkeiden parissa, pidin luomua hieman sellaisena niin sanottuna hippihommana. Enkä usko olevani ainoa, jolla on tai on ainakin joskus tällainen mielikuva. Opin kuitenkin hyvin nopeasti sen olleen vain tietämättömyyttä. Todellisuudessa en usko, että olisin osannut selittää, mitä luomutuotanto tarkoittaa käytännössä ja kuinka tarkan valvonnan alla kyseiset tuotteet ovat. Niinpä tutustuttamistyön tekeminen kuluttajille on tärkeää. Olen jo vuosikausia vältellyt parhaani mukaan kaikenlaisia väri- ja E-aineita, joita löytyy erityisesti eineksistä. Huomasin niistä tulevan ihan fyysisesti paha olo. En myöskään saanut kovin prosessoiduista tuotteista riittävästi oikeanlaista energiaa, jotta olisin jaksanut kiireisessä arjessa. Siitä syystä suosin mahdollisimman puhtaita raaka-aineita ja sitä, että mahdollisuuksien mukaan ruoat valmistetaan alusta asti itse. Luomuruoassa puhtaus menee vielä ihan eri asteelle, koska torjunta- ja lisäaineiden käyttö on minimissä jo tuotantovaiheessa. Niinpä jääkaapistamme löytyy nykyään entistä enemmän ja entistä puhtaampaa ruokaa. Myös luonnoneläimet ja hyönteiset kiittävät. Senni Valiola, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Varsinainen meedio olisi saanut olla, että olisi arvannut vuosi sitten, mitä vuosi 2020 tuo tullessaan. Ollapa sama meedio ja nähdä, mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan luomualalla! Toki positiivisia viitteitä tulevasta on. Kiistatonta lienee se, että kehittämiskohteita löytyy koko (luomu)ruokaketjusta paljon. Satakunnalla alati vankistuva asema luomualan kehityskaaressa Aloitetaanpa tilastokatsauksella (huom! osa tilastotiedoista on 2020 ennakkotietoja ja osa 2019 tilastotietoja). Satakunnan luomualat ovat kasvaneet viime vuosikymmenellä. Alkutuotannon luomutoimijoita on maakunnassa tällä haavaa 193 kappaletta, kun vielä vuosi takaperin luomutiloja oli 187 kappaletta. Luomuviljelty peltoala on kasvanut vuoden aikana varsin mukavasti ollen nyt 12 128 ha (+10 %), mikä on 8,6 % käytössä olevasta maatalousmaasta. Satakuntalaisten luomutilojen keskimääräinen tilakoko on 64,5 ha (+7 %). Edellä mainittuja kasvun lukuja kehtaa esitellä ja vertailla valtakunnallisestikin! Luomusadot ovat nousussa viljelyalan kasvun myötä. Luomuviljakasveista ykkösenä on kaura. Satakunnan luomumailla viljellään kauraa pinta-alallisesti eniten. Satoa luomukaurasta saatiin tänä vuonna 3,6 milj. kg. Luomusatotuloksista lisäksi mainittakoon vehnä 1 milj. kg sekä ruis 0,5 milj. kg. Luomupuutarhakasveja viljellään Satakunnassa yhteensä 82,8 ha:n alalla. Luomualat ovat kasvaneet muutamassa vuodessa hurjalla tahdilla muiden muassa porkkanan, kaalin ja mansikan osilta. Luonnonmukaisessa eläintuotannossa on Satakunnassa 38 tilaa. Maakunnan luomukotieläimistä lukumääräisesti eniten on munivia kanoja (18 178 kpl) ja broilereita (4 778 kpl). Seuraavaksi eniten on eri ikäisiä nautoja. Löytyypä Satakunnasta myös 84 kpl luonnonmukaisessa tuotannossa olevaa mehiläisyhdyskuntaa! Loppuvuoden ilahduttava uutinen oli, että Satakunnan luomukeruuala on aiemman reilun 1000 hehtaarin sijaan nyt hieman yli 20 000 ha! Luomusertifioituja alueita on syntynyt ympäri Satakuntaa, keskittyen pohjoiseen ja etelään. Luomuruokaketjun toisessa päässä luomutuotteita jalostavien yrityksen määrä on kaikkiaan 17 ja alhaisen jalostusasteen toimijoita on 6. Kauppojen hyllyiltä, REKO-ringeistä sekä suoramyyntitiloilta luomutuotteita valitaan ostoskoriin alati enemmän ja kiinnostus luomuruokaa kohtaan on lisääntynyt koronaviruspandemian myötä. Luomutuotteiden osuus myynnistä siis kasvaa koko ajan ja kotimaisia ja paikallisia luomutuotteita tarvitaan lisää. Myös luomujalosteiden viennin osalta jalkoja on mahdollista laittaa ovien väliin enemmän. Tarvitaan vain se ovet avaava potkaisu. Ammattikeittiöissä luomun osuus elintarvikehankinnoista Satakunnassa kasvaa varsin maltillisesti. Luomun osuus elintarvikehankinnoista liikkuu noin 3 % vaiheilla. Työ tämän osuuden kasvattamiseksi jatkuu maakunnassamme aktiivisesti. Teema noussee esille tulevan kevään kuntavaaleissa. Luomualan kehittämisessä valttikortti on koko ruokaketjun yhteistyö Kulunut vuosi nosti esiin yhteistyön merkityksen. Ruokaketjun- ja luomutoimijoiden yhteistyötä ei voi korostaa liikaa - verkostot ruokkivat toisiaan. Yhteistyötä on erilaista ja sillä voi olla eri syvyyksiä. Kuvioita riittää niin paljon kuin on toimijoita ja eritoten sitoutuneisuutta. Menneen vuoden aikana olemme viettäneet lukuisia luomuisia hetkiä pellonpientareilla, yritysvierailuilla, seminaareissa, sosiaalisessa mediassa ja etäyhteyksin järjestetyissä tilaisuuksissa. Mielenkiintoisten ja innostavien kohtaamisten myötä on tartuttu luomualan haasteisiin ja perehdytty asioihin. Ja työ jatkuu! Luomuisa Satakunta -hanke on julkaissut kuluneen vuoden aikana useita kymmeniä mielenkiintoisia tila- ja yritysesittelyjä satakuntalaisesta luomuosaamisesta. Esittelyt toimivat myös verkostoitumiskanavana, apuna toisten soveltamista menetelmistä oppimisessa ja yhteistyömahdollisuuksien löytämisessä. Palautteen perusteella foorumi on varsin tarpeellinen ja on osaltaan madaltanut kynnystä kilauttaa luomukaverille! Positiiviset uutiset ja ”pöhinä” luomun ympärillä jatkuu. Kursailu ja kauniit sanat eivät kuitenkaan riitä tai tuota tulosta, jos sitoutuneisuutta ole. Tarvitaan innostusta ja luomuporkkanaa! Hyvää vointia ja hyviä makuja jouluun sekä luomuisaa yhteistyötä tulevalle vuodelle! Tuuli Pirttikoski Satafood Kehittämisyhdistys ry

Ympäristöpaatosta Korona-ajan myötä erilaisten webinaarien ja muiden sosiaalisen median kautta jaettujen tilaisuuksien, videoiden ja infojen määrä on lisääntynyt. Ja kun ei tarvitsekaan matkustaa seminaariin, vaan tilaisuuksia voi seurata luurit päässä kotosalla, on yhtäkkiä paljon mielenkiintoista asiaa tarjolla. Yhteisiä teemoja kuuntelemissani webinaareissa ovat olleet ilmastonmuutos, hiilen sidonta, maan kasvukunnon parantaminen ja viljelyn monipuolistaminen ja uudistaminen. Onhan se jo myönnettävä, että olemme isojen asioiden äärellä. Huoli siitä, mikä on maailman ruuantuotannon tulevaisuus ja maatalouden sekä ympäristön kestävyys on todellinen. Pirullista on se, että ruokaa me kaikki tarvitsemme, mutta sen tuottamiseen liitetään paljon ongelmia. Omilla valinnoillaan voi jokainen vaikuttaa. Kuluttajana voin päättää, mitä kaupasta ostan ja asettaa omat kriteerini ja arvopohjan valinnoille. Kotimaisuus, luomu, tieto tuotantotavasta tai tuttu viljelijä ovat asioita, joita itse arvostan. Viljelijä puolestaan tekee valintoja pellolla ja kotieläintuotannossa siitä, miten haluaa tuottaa ruokaa. Syödä meidän kaikkien kuitenkin tarvitsee ja isommassa kuvassa pitäisi pystyä ruokkimaan koko maailma. Takaisin pellon pinnalle Siinä blogin paatoksellinen osuus. Palataan takaisin pellon pinnalle. Yksi paljon esillä ollut kasvintuotannon asia on kerääjäkasvit. Ne ovat suhteellisen edullinen ja kaikille tuotantotavoille ja -suunnille mahdollinen keino kasvattaa hiilensidontaa pidentämällä yhteyttävän kasvuston aikaa pellolla. Kerääjäkasveilla saadaan peltoon lisää biomassaa ja esimerkiksi luomussa ne ovat apuna rikkojen ja tautien hallinnassa. Kerääjäkasvit pidentävät aikaa, jonka pellon pinta on kasvipeitteisemä ja sadonkorjuun jälkeen kerääjäkasvusto ottaa talteen ravinteita, jotka muuten saattaisivat haihtua tai huuhtoutua hukkaan. Kannattaako kerääjäkasvi taloudellisesti? Tukipuolen kerääjäkasvipalkkio on helppo laskea euroissa, mutta muiden hyötyjen rahallinen arvottaminen on vaikeampaa. Kerääjäkasvit lisäävät ja pidentävät yhteyttävän kasvuston määrää pellossa ja sitovat typpeä sekä tuottavat biomassaa. Biomassaa käyttävät maan pieneliöt ravintonaan ja hajotuksen tuloksena saadaan maahan lisää eloperäistä ainesta ja tehostetaan hiilensidontaa. Ajan myötä saadaan pellon rakennetta parannettua ja siten myös kasvien ravinnonotto maasta tehostuu. Saadaan aikaan positiivisen kasvukunnon kierre. Kerääjäkasvusto haihduttaa vettä syksyllä (ja keväällä, jos säilytetään talven yli), jolloin maa kuivuu nopeammin ja kantaa koneita paremmin. Toisaalta kasvusto myös suojaa maata liialta kuivumiselta ja kylvökosteus säilyy pintamaassa. Summa summarum, hyvien toimien seurauksena saadaan parempi sato ja lohkon viljelyvarmuus kasvaa. Miten sitten valita oikea kasvilaji kerääjäkasviksi? Tavoitteena on saada pääkasvista korjattavissa oleva, hyvälaatuinen sato. Pääkasvin ei pidä joutua kilpailemaan liikaa kerääjän kanssa ravinteista. Kerääjäksi kannattaakin valita laji, joka kasvaa hillitysti pääkasvin sadonkorjuuseen saakka, mutta jatkaa kasvuaan korjuun jälkeen. Ja jos kerääjä kylvetään vasta pääkasvin sadonkorjuun jälkeen, valitaan laji, jolla kasvu on mahdollisimman nopeaa. Lisätiedon äärelle ohjaa esimerkiksi BSAGn julkaisema kerääjäkasviopas. Oppaassa on perustietoa kerääjäkasveista sekä vinkkejä kerääjäkasvien käyttöön. Kerääjäkasviseoksen suunnittelun avuksi oppaassa on kerääjäkasvitaulukko sekä Tuomas Mattilan tekemä kerääjäkasvilaskuri. Oppaassa on myös joukko linkkejä lisätiedon äärelle, mm. YouTube – videoita viljelijöiden kerääjäkasvi-kokemuksista. Anna kerääjäkasveille mahdollisuus ja tutustu oppaaseen: https://carbonaction.org/wp-content/uploads/2020/06/Keraajakasviopas2020.pdf Anne Johansson, ProAgria Länsi-Suomi

Ruoantuotannon parissa työskenteleville kaupassa käyminen voi olla pitkä prosessi. Uutta tuotetta valittaessa saattaa vierähtää pitkä tovi pakkausselosteita tutkien. Oikeastaan tuotteen ei tarvitse edes olla valitsijalleen uusi, sillä pakkausselosteista tuppaa aina löytymään jotain mielenkiintoista, joka johtaa eri tuotteiden vertailuun, raaka-aineiden alkuperän selvittelyyn, ravintoainepitoisuuksien ihmettelyyn ja näiden seikkojen sekä tuotteen hinnan muodostumisen pohdintaan. Kanssaihmiselle ostopäätöksen tekemisen seuraaminen voi olla raskasta. ”Eikö se nyt ole ihan sama, mitä ostaa? Ota vaikka se, missä on kivoin pakkaus!”. Kanssaihmisen huomautus on erinomainen. Pakkausratkaisujenkin seuraaminen on mielenkiintoista ja niiden merkitys ostopäätökselle on tutkitustikin varsin merkittävä. Kanssaihmisen harmiksi kauppareissu ei pakkausvalintakehotuksen myötä kuitenkaan nopeudu, päinvastoin; seuraavaksi saattaa alkaa pakkauksen ja jopa pakkaajan tietojen tarkastelu – todennäköisesti Googlen avustamana. Korona-aikana kauppareissut ovat monilla siirtyneet virtuaalimaailmaan ja kivijalkakaupassa käydään vain noutamassa valmiit ruokakassit. Nettishoppailun yhteydessä erilaisten taustaselvitysten tekeminen on helppoa, sillä googlaus onnistuu rattoisasti kotisohvalta. Lisätietojen hakeminen laajenee elintarvikkeista helposti moniin muihinkin tuotteisiin. Ruokaostoksia tehdessä silmiin osuu tekstiiliosaston mainoksia, jotka yrittävät kaupata pellavalaudeliinoja ja sekös saa näppäimistön laulamaan! Pintaraapaisu tekstiilimaailmaan muistuttaa, että puuvilla, pellava, juutti, bambu, hamppu, jne. ovat kasvikuituja. Kasvikuidut jaotellaan mm. siemen-, runko- ja lehtikuituihin. Jälkimmäisiin muuten kuuluu mm. tupasvilla! Sekoittamalla tupasvillaa muiden tekstiiliraaka-aineiden joukkoon, voidaan valmistaa kutakuinkin samoja lopputuotteita, kuin vaikkapa villasta. Ja ei, tupasvillasta ei käytetä kasvin söpöä, villamaista kukkinutta kukinto-osaa, vaan kasvin lehtituppia. Tupasvillaa olisi muuten mahdollista nostaa luomukeruualueilta, sillä luomusertifiointia voi hakea myös soille. Ja se pellava; Suomessa ei viljellä pellavaa tekstiilituotantoon, mutta pellavakankaita täällä tekee useampi yritys. Öljypellavaa Suomessa sen sijaan viljellään ja sen viljelyä olisi varaa lisätäkin. Öljypellava soveltuu hyvin myös luomutuotantoon. Vielä tekstiileistä; kasvikuitujen lisäksi luonnonkuituihin kuuluu myös mm. villa, joka on eläin- eli proteiinikuitua. Tiesitkö, että Suomen alkuperäisrotuihin kuuluvan suomenlampaan villakuidun suomut ovat kääntyneet sisäänpäin ja tällainen ominaisuus suomenlampaiden lisäksi on koko maailmassa – kyllä, koko m-a-a-i-l-m-a-s-s-a – vain merinolampaiden villalla. Opettavaisen virtuaaliostosreissun päätteeksi kotisohvalta on kätevä laittaa tilaukseen myös suomenlampaan villasta tehdyt sukat ja pipo. Näitä saa muuten luomulampaiden villasta tehtynä! Klik, klik! Tekstiilitietoutta voi hakea Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n sivustolta: https://www.stjm.fi/ Keruualueiden luomusertifioinnista löytyy lisätietoa Ruokavirastosta: https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/luomutuotteet/luomukeruutuotteet-luomukeruualueilta/ Öljypellavan viljelyn lyhyen oppimäärän voi lukaista Satafoodin sivuilta tästä: https://www.satafood.net/site/assets/files/1344/oljypellavan_viljely_-_tiina_uusitalo.pdf Villan ihmeelliseen maailmaan voi puolestaan sukeltaa Lammasyhdistyksen sivuilla: https://lammasyhdistys.fi/lampurille/villa/ Johanna Pihala, Pyhäjärvi-instituutti

Syksyssä ehkä parasta luonnon väriloiston lisäksi on useiden eri juuresten ja kasvisten sadonkorjuu. Esimerkiksi kotimaista (luomu)valkokaali löytyy nyt runsaasti kauppojen hyllyiltä. Kaali sopii muun muassa kääryleisiin, keittoihin, pataruokiin, wokkeihin ja salaatteihin. Sen lisäksi, että kaali on erittäin monipuolinen raaka-aine, siinä on myös paljon erilaisia terveyshyötyjä ja vitamiineja. Avainapteekit.fi -sivustolla kerrotaan, että valkokaalissa on paljon C- ja K-vitamiinia, beetakaroteenia ja folaattia, kalsiumia, kaliumia, rautaa sekä seleeniä. Pataruoat sopivat mielestäni erittäin hyvin syksyyn ja päädyin viikonloppuna tekemään kaalilaatikkoa. Vaikka tykkään tehdä ruokaa, olen kokkina melko malttamaton ja vähän laiskakin. Johtuen ehkä perinteisesti siitä, että aina on olevinaan kiire. Kaalilaatikkoa varten keitin ensin veden vedenkeittimellä, jotta se alkaisi kiehua nopeammin. Kaalit, porkkanat ja sipulit sai nopeasti suikaloitua monitoimikoneessa. Ohut suikale kypsyy myös isoa nopeammin. Laatikon ollessa uunissa, ehti rauhassa paneutua muihin kotiaskareisiin. Hyvän maun ja helppouden lisäksi pyrin yleensä saamaan ruokiin mahdollisimman paljon väriä ja monipuolisia raaka-aineita. Tällä kertaa kaalilaatikkoni sisältö oli seuraavanlainen: Ainekset: n. 800 g valkokaalia 3 porkkanaa 1 iso sipuli n. 500 g ylämaankarjan/naudan jauhelihaa 1,5 dl täysjyväriisiä n. 100 g salsakastiketta tai tomaattimurskaa valkosipulia maun mukaan ½-1 tl jauhettua valkopippuria 2-3 tl (meri)suolaa 5 rkl siirappia 3 dl kermaa 5 dl vettä 1 dl juustoraastetta Valmistus: Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Suikaloi kaali ja porkkanat. Lisää ne sitten kuumaan veteen (5 dl) ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin 10min. Tällä välin viipaloi sipuli ja paista se jauhelihan kanssa pannulla. Lisää lopuksi joukkoon myös valkosipuli. Mausta kaali-porkkanaseos 1-2 teelusikallisella suolaa ja jauheliha maun mukaan. Esimerkiksi lisäämällä 1-1,5 tl suolaa, 0,5 tl valkopippurijauhetta ja 100 grammaa salsakastiketta. Yhdistä seokset ja lisää joukkoon vielä riisit, kerma ja siirappi. Kaada seos uunivuokaan. Laita päälle hieman juustoraastetta. Valuta siirappia ohuesti esimerkiksi piirtäen siirapilla ruudukko laatikon pintaan. Anna hautua uunissa noin 1 h. Tarjoile puolukoiden tai puolukkahillon kera. Tämä herkku katosi vuoasta nopeasti. Jopa henkilö, joka on kertonut, että ei pidä kaaliruoista, toivoi tätä tehtävän toistekin. Mukavia kokkaushetkiä kausijuuresten ja vihannesten parissa! Syysterveisin Senni Valiola, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Olen koonnut tähän blogiin ajatuksiani vierailusta Maunulan tilalla Kankaanpään Vihteljärvellä. Maitotilan isäntäväki, Jenni ja Riku Harmaajärvi, tekivät suuren muutoksen tuotannossaan keväällä 2017, kun päättivät siirtää koko tilan luomuun. Alkuun pari tilastotietoa. Ruokaviraston vuoden 2019 tilastoissa on 150 luomumaitotilaa, keskimäärin 65,8 lypsylehmää / tila. Luken maataloustilaston mukaan tämän vuoden heinäkuussa luomumaitoa toimitti meijereihin 136 tilaa yhteensä 6 790 000 litraa. Lypsykarjojen tuotosseurannan tulokset vuodelta 2019 puolestaan kertovat, että luomulehmien keskituotos on 9111 kg maitoa/lehmä. Aika komeat tuotosluvut: luomulehmien keskituotos on vain noin 8 % tavanomaisten lehmien tuotosta alempi. Sitten elävää elämää tilastojen takaa. Miksi Maunulan tilalla haluttiin liittyä tuohon luomumaitotilojen joukkioon? Tarina alkaa siitä, kun Jenni ja Riku miettivät vaihtoehtoja maitotilansa kehittämiseen. Navetalle piti tehdä jotain, sillä parsilypsy kuormitti liikaa ja omaa työtä haluttiin keventää. Uuden navetan rakentaminen ja tila- ja karjakoon kasvattaminen ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta, koska lainaa ei navettaa varten haluttu ottaa. Tontilla ei oikeastaan olisi edes ollut fyysistä tilaa suurelle navetalle ja lisämaan saanti on vaikeaa (ja ainakin kallista). Jenni ja Riku päätyivät siihen, että pienen tilan keino kilpailla suurten joukossa on tehdä asioita erilailla. Luomutuotanto valittiin tavaksi kehittää tilaa, luomumaidontuotanto toisi jotakin ekstraa ja mahdollisuuden erikoistumiseen. Joukossa oli myös vihreitäkin ajatuksia. Valitsemalla luomu haluttiin ottaa omalta osalta vastuuta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä jälkipolville ja pelastaa pölyttäjiä, kun kasvinsuojeluaineiden käyttö jäisi pois. Navettaremppaa oli suunniteltu jo pidemmän aikaa. Parsinavetta oli liian sitova sekä työläs ja lypsy rasitti kroppaa. Haluttiin keventää omaa työtä ja parantaa sekä ihmisten että eläinten hyvinvointia navetassa. Jenni oli ollut muutamaa vuotta aiemmin mukana ProAgria Länsi-Suomen pienryhmäreissulla Englannissa. Jenni kertoi, että reissulla silmät avautuivat siihen, että asioita voisi kenties tehdä toisinkin. Hyvää maitoa voi tuottaa, vaikkei joka puolella kiiltelisikään upouudet kaakelit. Siitä se sitten lähti – ajatus mahdollisimman edullisesta navettaremontista, ilman lainarahaa. Epäilijöitä kyllä riitti, mutta Harmaajärvet pitivät kiinni omasta visiostaan ja lähtivät tekemään erilaista navettaremonttia. Navettaremontin tuloksesta he ovat syystäkin ylpeitä. Vanhaan parsinavettaan saatiin yhden robotin navetta ja makuuhalli luomulehmille. ” Halvalla saatiin hyvää, vaikkei sitä kukaan olisi uskonut!”, toteavat Jenni ja Riku. Navetta ei kiillä uutuuttaan, mutta lehmillä on hyvät oltavat. Riittävästi hyvää ruokaa, mukava makuupaikka, mahdollisuus valita mieluisan lajitoverin seura sekä ulkoilumahdollisuus pitävät lehmät tyytyväisinä. Makuuhallissa on viihtyisää, valoa ja hyvä kuivitus. Tilalle tehtiin meijerin toimesta toukokuun lopussa Welfare Quality-auditointi. Tuloksista Jenni kertoi seuraavasti: ”Tulokset sai ilon kyyneleet silmiin! Ollaan tehty varsin luova, itsesuunniteltu navettaremontti, jota me itse ollaan pidetty tosi onnistuneena. Navetta ei ole millään tapaa hieno, eikä missään nimessä uudenveroinen, mutta mielestämme hoitajalle melko helppotöinen ja lehmäystävällinen. Ja siksi onkin aivan huikeaa, että nyt myös puolueeton taho on todennut, että meidän navetassa lehmillä on hyvät mahdollisuudet lajityypilliseen käyttäytymiseen. Lehmien välillä havaittiin mm. leikkisyyttä ja runsaasti hoivakäyttäytymistä. Vaikka parannettavaakin toki löytyy, tilan kokonaisarvosanaksi saatiin EXCELLENT.” Mitä sitten tehtiin? Lähtökohta remontille oli tilan 1950-luvulla valmistunut navetta, jota oli remontoitu viimeksi vuonna 2010. Vuonna 2017 parsinavetta muutettiin pihatoksi, rakennettiin lehmille makuuhalli ja siirryttiin robottilypsyyn. Vanhan navetan puolella ruokintapöytä jäi paikoilleen, parrenerottajat poistettiin ja näin saatiin ruokintapaikka lehmille. Ape jaetaan apevaunusta ruokintapöydälle. Kuvasta näkyy kuinka vanha ruokintapöytä jäi paikoilleen, parrenerottajat poistettiin, ja lehmillä on vapaa pääsy syömään.Verhoseinäisestä makuuhallista puolet on vanhaa rehuvarastoa ja puolet uutta rakennusta. Makuuhallissa on turvekuivitus. Tarkoitus oli tehdä kompostipohja, mutta sitä ei saatu toimimaan, joten nyt kuivike vaihdetaan kerran viikossa. Halli tyhjennetään ja täytetään traktorilla. Lehmät viihtyvät makuuhallissa hyvin, ja jokainen voi hakea mieleisensä makuupaikan joko kaverin vierestä tai olla omassa rauhassaan. Lypsyrobottiakaan ei ostettu, vaan päädyttiin vuokrarobottiin. Robotti on navetan 50-luvulla rakennetussa osassa makuuhallin ja ruokintapöydän välillä, joten matkalla syömään lehmät voivat poiketa lypsyllä. Lehmäliikenne on toiminut hyvin. Navettaremontin valmistumisen kanssa samana keväänä (2017) aloitettiin pelloilla luomuun siirtyminen. Lehmillä siirtymävaihe alkoi keväällä 2019, kun ruokinta pystyttiin toteuttamaan luomuehdoin. Maidolla on luomussa 6 kk siirtymäaika, joten marraskuun alussa 2019 haaveista tuli totta! Maidon siirtymäkausi päättyi ja ensimmäinen luomumaito-kuorma lähti meijerille! Kun navetan olosuhteet nyt vastasivat luomuehtoja rempan jälkeen, muu hienosäätö tehtiin ruokintaan. Luomurehun riittävyyttä joudutaan varmistamaan tilojen välisellä yhteistyöllä ja ostorehulla, oma pinta-ala ei aivan riitä rehun tuotantoon. Väkirehu-% ei ollut tavanomaisessakaan tuotannossa korkealla, joten luomuruokintaan sopeutuminen onnistui siinäkin kohtuu pienillä muutoksilla. Karja laidunsi jo aikaisemminkin, joten siinäkin oli jo valmiit käytännöt. Rehujen hankinnassa pitää olla tarkkana varsinkin kivennäisten ja täydennysrehujen osalta, kaikki kun eivät kelpaa luomutuotantoon. Ja yllättävän hyvin on löytynyt yhteistyökumppaneita luomukasvitiloilta, niin on päästy tekemään jopa sopimuspohjalta väkirehun hankintaa. Anne Johansson / ProAgria Länsi-Suomi ja Jenni Harmaajärvi / Maunulan tila

Oletko koskaan tarkastellut luomutuotteen pakkauksesta löytyviä merkkejä? Tai pohtinut, mitä merkit tarkoittavat? Merkkiviidakko voi tuntua vaikeaselkoiselta, mutta puhuttaessa luonnonmukaisesta tuotannosta merkinnät ja niiden taustalla olevat kriteerit ovat kuitenkin selkeitä: luomuelintarvikkeen tunnistaa EU:n luomutunnuksesta. Yksinkertaista! Kuluttajansuojan ja rehellisen kilpailun takaamiseksi luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöissä käytetyt ilmaukset ovat suojattuja koko Euroopan unionissa kielestä riippumatta, jotta niitä ei käytettäisi muissa kuin luonnonmukaisissa tuotteissa. Suoja koskee myös ilmausten johdoksia ja lyhenteitä kuten luomu. Kuluttaja joutuu luottamaan luomutuotteen pakkauksessa oleviin tietoihin ostopäätöstä tehdessään. Joulukuussa 2019 tehdyn kuluttajatutkimuksen (Kantar TNS) mukaan EU-luomumerkin tunnistaa yli puolet väestöstä. Reilu kolmannes vastasi ko. merkin vaikuttavan omaan ostopäätökseensä. Pakolliset merkinnät luomutuotteessa takaavat kuluttajille, että luomutuote on tuotettu ja valmistettu luonnonmukaisen tuotantosäännösten mukaisesti ja toimija on valvottu. Merkintöjen avulla luomutuotteet ovat jäljitettävissä kaikissa tuotannon, valmistuksen ja jakelun eri vaiheissa. Luomutuotteen tunnistaminen on helppoa, sillä kaikissa pakatuissa luomutuotteissa on pakollinen EU:n lehtimerkki. EU:n luomutunnuksen, Eurolehden, käyttö on siis pakollista kaikissa EU:ssa valmistetuissa valmiiksi pakatuissa luomuelintarvikkeissa. Luomu - valvottua tuotantoa -merkki (Aurinkomerkki) on vapaaehtoinen, Suomen oma kansallinen luomumerkki ja myös tällä varustetun tuotteen on täytettävä EU:n luomuasetuksen ehdot. Merkin omistaa maa- ja metsätalousministeriö ja sen käyttöoikeuden myöntää Ruokavirasto. Aurinkomerkin voi saada sekä kotimainen että tuontiluomutuote. Merkkiä voi hakea toimija, joka tuottaa, valmistaa, valmistuttaa, pakkaa tai tuo maahan luomutuotteita ja kuuluu luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään. On huomioitava, että Aurinkomerkki ei siis ole suoraan kotimaisen raaka-aineen ja tuotannon merkki, vaikka se suomalaisesta viranomaisvalvonnasta kertookin. Aurinkomerkki ei korvaa pakollista EU:n luomutunnusta. Leppäkerttu-merkki kertoo, että tuote on suomalainen luomutuote. Merkissä voidaan tuoda esille alue, jossa tuote on tuotettu. Merkin myöntää Luomuliitto. Leppäkerttu-merkkiä voidaan käyttää Suomessa yhdessä pakollisen EU:n luomutunnuksen, Eurolehden kanssa. Leppäkerttumerkillä varustetun tuotteen on täytettävä EU:n luomuasetuksen ehdot. Kuluttajatutkimuksen mukaan Leppäkerttumerkin tunnistaa noin 45 % kuluttajista. Luomutuotteiden pakkauksessa voi olla myös hieman tuntemattomampia merkkejä, kuten Demeter- ja Krav-merkit. Demeter-merkki kertoo, että tuote on viljelty biodynaamisesti. Se on kansainvälinen tarkastusmerkki, jonka Suomessa myöntää Biodynaaminen yhdistys. Merkillä varustetun tuotteen on täytettävä sekä EU:n luomuasetuksen että kansainvälisen Demeter-liiton tuotantoehdot. Krav-merkki on ruotsalaisen luomujärjestön valvontamerkki. Krav-tuotteet noudattavat EU:n luomuehtoja ja osin Kravin omia tuotantoehtoja. Miksi pakkausmerkinnät -hanke toteuttaa viestintä- ja neuvontakampanjan, joka edistää elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä olevien päiväys-, ravintosisältö-, alkuperämaamerkintöjen sekä EU-laatujärjestelmien mukaisten merkkien tuntemusta sekä kiinnostusta niitä kohtaan. Tutustu pakkausmerkintöihin! Tuuli Pirttikoski, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Luomun suurkuluttaja (ProLuomu, Luomun kuluttajabarometri 2017) ostaa luomutuotteita vähintään kerran viikossa. Luomutuotantoa voi siis tukea helposti pienilläkin teoilla. Aiemmin hain luomumaitoa pari kertaa viikossa kahvimaidoksi ja nyt koronan aikana viikon luomumaidot haetaan kerralla. Siis olenko luomun suurkuluttaja? Ajan henkeä kuvaa myös se, että uusin juustosuosikkini on lähikaupassa saatavilla vain luomuna. Luomutuotanto on valvottua, sertifioitua tuotantoa luomusuunnitelmineen. Kotitarveviljelijän menetelmät eivät tähän riitä. Ei riitä, että lannoitteina ovat komposti ja nokkosvesi ja torjunta-aineina hara ja ruohosilppu, kun suunnitelma, rekisteröityminen ja valvonta puuttuvat. Niinpä itse kasvatettua ei voi, eikä saa sanoa luomuksi. Ekologisuuden nimissä haluan kuitenkin käyttää myös itse kasvatettuja ruoka-aineksia. Wikipedia kertoo luonnonmukaisuuden olevan luonnollisuuteen, luontoon soveltuvuuteen tai luonnon säästämiseen pyrkivä elintapa, ruoantuotantotapa tai rakennustapa. Luonnonmukaisessa elämäntavassa pyritään usein jäljittelemään ihmisen elintapoja ennen maanviljelyn, teollistumisen ja modernin yhteiskunnan syntyä ja sitä kutsutaankin joskus myös kivikautiseksi (paleoliittiseksi) elämäntavaksi, mutta sellaista tämän päivän luomuviljely ei ole. Ihminen keräili marjoja, yrttejä ja sieniä, metsästi ja kalasti jo ennen maanviljelyn syntyä. Nykyihmisen luomumarjat ja -yrtit kerätään luomusertifioiduilta alueilta rekisteröityneitten kerääjien toimesta. Muuten metsän antimet ovat villiruokaa, eivät luomua. Luomumaatalouden perusperiaatteista ja tavoitteista (IFOAM 2002) monimuotoisuuden ylläpito ja lisäys maatiloilla ovat asiat, jotka saavat minut valitsemaan luomua silloin kun niin valitsen. Muuten riittää vastuullisesti kasvatettu suomalainen lähiruoka. Kaija Vesanen, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Hyvä ruoka kuuluu juhannukseen, satoi tai paistoi. Luomuisassa juhannuksen juhlapöydässä maistuvat muun muassa hölskypotut. Herkulliset, kotimaisista varhaisperunoista valmistetut hölskypotut sopivat erinomaisesti lautaselle (grillatun)lihan ja kalan kaveriksi tai syötäväksi ihan sellaisenaan. Tämä herkku maistuu lämpimänä sekä kylmänä, ja on helppo valmistaa myös esimerkiksi mökillä. Tarvitset: n. 800 g varhaisperunoita 2-3 vartta kevätsipulia n. 1 dl tuoretta tilliä 20 g voita 200 g ranskankermaa ½-1 tl mustapippuria 1-2 tl merisuolaa 2 tl valkosipulijauhetta 2 tl sinappia Valmistus: Keitä perunat kypsiksi kattilassa niin, että ne jäävät kuitenkin hieman napakoiksi, sillä perunat jatkavat kypsymistä vielä sen jälkeen, kun vesi kaadetaan pois. Kaada vesi pois kattilasta ja anna perunoiden levätä hetki, jotta loppukin vesi haihtuu. Voit tällä välin hienontaa tillin ja viipaloida kevätsipulin. Lisää perunoiden sekaan kaikki ainekset, laita kansi päälle ja hölskytä kattilaa kunnolla, jotta aineet sekoittuvat tasaisesti. Tarjoile! Varoitus: Näihin saattaa jäädä koukkuun! Löytyykö kenties teidänkin juhannuksen juhlapöydästä tänä vuonna hölskypottuja? ;) Kesäterveisin Senni Valiola, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Suomessa luomun osuus vähittäiskaupan myynnistä on 2,4 % suuruusluokkaa. Pohjoismaista Tanskassa se on noin 13,3 % ja Ruotsissakin 8-9 %. Euroopassa suurimmat luomutuotemarkkinat ovat järjestyksessä Saksa, Ranska, Italia, Sveitsi, Iso-Britannia ja Ruotsi. Koko maailman luomumarkkinoiden arvo oli vuonna 2018 lähes 100 miljardia euroa. Eikö tuosta markkinasta löytyisi pientä siivua myös puhtaille, korkealaatuisille suomalaisille luomutuotteille? Luomuelintarvikevienti Suomesta oli 2018 noin 25-30 miljoonaa euroa, joka on noin 1,9 % koko Suomen elintarvikeviennistä. Iso osa tästä on ns. yritysten välistä business to business vientiä. Noin 10 yritystä vastaa 90% viennin arvosta - eli melko keskittynyttä. Päämarkkinoina ovat Saksa, Pohjoismaat, muu Keski-Eurooppa, Japani, Etelä-Korea ja Kiina, USA sekä Kanada. Päätuoteryhmät ovat viljapohjaiset tuotteet, maitojalosteet, luonnontuotteet, makeiset sekä perunajauhot - hyvä Kokemäki ja Finnamyl Oy! Saksassa järjestetyillä Biofach-messuilla oli mukana 17 suomalaista elintarvikeyritystä. Halukkuutta suuremmille markkinoille löytyy. Kuten muussakin vientitoiminnassa, luomuviennissäkin on tarpeen, että tuotteella on tarvetta kuluttajan kannalta ja sillä on aito tarina. Lisäksi täytyy luoda brändi, jolla asiakas erottaa tuotteesi muista. Sitten pitää keskittyä siihen mihin uskoo, eikä koko ajan vain kopioida kilpailijoita. Erittäin tärkeää on etsiä kansainväistymiseen apua ja kumppaneita joko Suomesta tai kohdemaasta. Pienemmillä toimijoilla tulee nopeasti eteen kysymys riittääkö tuotantovolyymi markkinoiden kokoon. Jos volyymi ei riitä yksin, voi miettiä yhteistyötä muiden kotimaisten tahojen kanssa, ja vaikka olla mukana viennin yritysryhmähankkeissa. Business Finland on ollut pitkään mukana messutapahtumissa ja järjestänyt ostajatapaamisia. Voi olla, että pelkkä Suomi-brändi ei puhuttele tarpeeksi esimerkiksi Keski-Euroopassa, mutta silloin voi miettiä, onko Nordic- tai Arctic-brändäys mahdollista. Euroopan luomuelintarvikemarkkinassa löytyy valtavasti kilpailijoita. Sen lisäksi, että itse tuotteen täytyy olla huippukunnossa, voi mielikuviin vaikuttaa pohjoisella puhtaudella tuotantoympäristön suhteen. Yhdistämällä Nordic/Finland -luomubrändiä itse huipputuotteeseen, voi saada ensimmäisen oven aukeamaan. Ja siitä sitten alkaa se varsinainen myyntityö! Jari Lehmusvaara, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Pääsiäinen on yksi ruokavuoden kohokohdista. Suomalaiset syövät karitsan- ja lampaanlihaa eniten pääsiäisenä. Tänä vuonna pääsiäinen on kuitenkin kaikkea muuta kuin perinteinen. Koronavirusepidemia on vaikuttanut arkeemme ennennäkemättömällä tavalla ja nyt se tekee samoin myös pääsiäisen viettoon. Nyt jos koskaan kannattaa pohtia, voisiko omilla valinnoilla tukea lähiruokatuotantoa ja (kotimaista) luomutuotantoa. Panostamalla laadukkaisiin, vastuullisesti tuotettuihin ruokaketjun tuotteisiin pääsiäiseen saa juhlan tuntua poikkeusolojenkin keskellä. Siitä tulee hyvä mieli kaikille osapuolille, usko pois! Viime vuodet kotimaista lammastuotantoketjua on ryöpytellyt haaste kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta, ketjun markkinointiyhteistyön toimimattomuudesta sekä teurasruuhka. Lampaanlihan yhteiskulutuksesta (lammas ja karitsa) hiukan yli kolmasosa on kotimaista. Tähän murheelliseen kierteeseen positiivinen uutinen on, että tänä pääsiäisenä kotimaisesta karitsan- ja lampaanlihasta ei näytä tulevan pulaa. Maaseudun tulevaisuus nimittäin uutisoi, että koronavirusepidemian vuoksi myynti ravintoloihin on loppunut kokonaan. Täten kotimaista lampaanlihaa on hyvin saatavilla pääsiäiseksi. Normaaliolosuhteissa näinä viikkoina ravintoloissa myydään lähes puolet koko vuoden lammasannoksista! Lihaa on myynnissä ainakin suoramyyntilammastiloilla sekä Reko-renkaissa. Myös kaupoille riittää myyntiin kotimaista lammasta, mutta on huomattava, että saatavuus vaihtelee alueittain. Lammas sopii ominaisuuksiltaan hyvin luomutuotantoon ja maisemalaidunnukseen. Lihan lisäksi lampaasta saadaan villaa, turkiksia, taljoja, maitoa ja jalostuseläimiä. Luomutuotannossa tiloista on noin 16 prosenttia. Lammastalouden nousuun ovat vaikuttaneet mm. lähi- ja luomuruoan kysynnän kasvu sekä ekologisen tuotannon arvostaminen. Eläinten hyvinvointi on kuluttajille tavallisin syy valita luomutuote. Luomu- ja lähiruoka-ajattelu sopiikin hyvin lammastiloille. Luomulampaanlihantuotannon osuus on liki neljännes kaikesta kotimaisesta lampaanlihasta. Satakunnassa luomulammastiloja on kaksi. Miellyttäviä makuelämyksiä ja terveyttä jokaisen pääsiäiseen! Tuuli Pirttikoski, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Kannattaisiko vai ei - nimittäin luomuun siirtyminen. Monissa käymissäni keskusteluissa yksi jos toinenkin viljelijäkollega kertoo miettineensä vuosien varrella asiaa. Moni on tehnyt päätöksen siirtymisen puolesta, mutta useimmat ovat päätyneet jatkamaan vanhaan malliin. Tunnustan olevani leipäpappi. Yksinkertaisesti siitä syystä, että viljelemme vaimoni kanssa tilaamme edelleen tavanomaiseen malliin. Tilan siirtämistä luomuun olemme kuitenkin pohtineet, ja kotona olen saanut vilpitöntä kannustustakin asian puolesta. Luomun peruskurssinkin kävin jo monta vuotta sitten. Viljelyksemme ovat nykymittapuun mukaan vaatimattomat, 45 ha, josta karkeasti puolet on viljan ja herneen siementuotantoa ja toinen puoli nurmikasvien siementuotantoa. Alla olevalla laskelmalla esitän muutaman kuluerän ja tukitason muutoksen avulla, mitä luomuun siirtyminen tilallamme euroissa karkeasti merkitsisi. Tilan tämänhetkisen liikevaihdon pystyy jokainen viljelyn kanssa tekemisessä oleva hehtaareista hyvin itse päättelemään. Taulukko esittääkin vain kustannusten ja suoran tulotuen eroja nykytilanteessa verrattuna luomutuotantoon. Taulukon vasemman puoleisessa sarakkeessa on kolmen vuoden (v. 2016-18) maatalouskirjanpidon pääkirjasta lasketut keskiarvot muutamista keskeisistä muuttuvien kustannusten eristä. Oikean puoleisessa sarakkeessa on samat kuvitellut kustannuserät, jos tila olisi luomussa. Tuotantopanosten hankinta ja käyttö ei aina vuositasolla kohtaa, mutta kolmen vuoden luvuissa ero jo tasoittuu. Polttoainekulujen olen arvioinut pienevän, kun kuivattavaa viljaa on vähemmän huolimatta lisääntyvästä peltojen muokkaustarpeesta. Luomukantasiementen tonnihinta karkeasti kaksinkertaistuu. Siemenkustannuksen ei arvioida kuitenkaan kaksinkertaistuvan, koska osa siemenistä on siemenkustannukseltaan vuotta kohti edullisempia monivuotisten nurmien siemeniä. Viljelykierron on ajateltu myös pysyvän kutakuinkin samana, koska tilallamme on jo ennestään nurmea siementuotannossa. Osa siemenheinistä voi korvautua puna-apilan siementuotannolla. Jos juolavehnä- tai kestorikkakasviongelma äityy pahaksi, osan pelloista voi joutua avokesannoimaan silloin tällöin, mikä heikentäisi kannattavuutta. Kiinteät kustannukset ovat laskelman ulkopuolella, mutta tuntumani on, että mahdollista rikkakasviäkeen hankintaa lukuun ottamatta investointitarpeet voisivat jopa pienentyä tai ainakin siirtyä eteenpäin. Kannattavuuteen vaikuttaisi myös saatava satotaso. Sadon osalta yksinkertainen oletus on, että satotaso puolittuisi, mutta sadon tonnihinta kaksinkertaistuisi, jolloin nettovaikutusta ei ole. Siksi tämäkin asia jätetään tämän tarkastelun ulkopuolelle. Kirjoituksen lukijoita kehotan kriittisyyteen lukujen suhteen, sillä osa taulukon luvuista on arvioita. Lisäksi luvut ovat kaikilla tiloilla erilaisia, joten tilannetta ei voi yleistää. Tilanne nyt Luomu Lannoitteet 4602 - Kasvinsuojelu 2536 500 Siemenet 5282 6800 Polttoaine 3639 2800 Kulut yhteensä 16 059 € 10 100 € Tuet 7200 € (45 x 160) Erotus 13 159 € Mitähän alimmaisesta luvusta pitäisi oikein päätellä? Ainakin sen, että se on hyvin suuri. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että luvussa on jotain pahasti pielessä, ei erotus (lähes 300 €/ha) näin iso voi olla. Nykytilanteen kustannukset kuten myös luomun peltotuki ovat kuitenkin todellisia. Mahdollinen virhe on luomun luvuissa, jotka ovat arvioita. Luomun kustannuksiin ei ole esimerkiksi laskettu hintaa lannoitukselle. Karjanlannalla ja kaupallisilla täydennyslannoitteilla, joita saatettaisiin käyttää, on hintansa, lannan osalta useimmiten ainakin levityksestä joutuu maksamaan. Laskelmassa oletetaan myös, että viljelykierto pysyy samana. Voisiko olla niin - sen aika näyttäisi. Yleisemminkin on osoitettu luomutuotannon kannattavan tavanomaista paremmin. Yllä olevan ”askin takakanteen” tehdyn laskelman tulos viestii samaa. Tulos on myös hyvin ymmärrettävä. Puolet viljelymenetelmien kannattavuuden eroista tulee luomun paremmasta tukitasosta ja toinen puoli luomutuotannon pienemmistä ostopanoksista. Jukka Saarinen, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Luomun sitoumusehdot vaativat viisivuotisen (sitoumuksen pituisen) viljelykiertosuunnitelman. Tuotanto- ja sitoumusehdot asettavat raamit kierrolle ja kasvinvuorotukselle. Mutta unohdetaan hetkeksi säännöt ja pakko ja mietitään, miksi viljelykiertosuunnitelma on oiva työkalu luomutilan johtamiseen? Hyvä viljelykierto kun on luomutilan tuotannon ja pärjäämisen kulmakivi. Luomua ei voi suunnitella vain yksi vuosi kerrallaan, vaan aina on nähtävä eteenpäin. Ja joskus vilkaistava taaksepäin ja mietittävä miten onnistui. Viljelykiertosuunnitelman myötä tulee kuin huomaamatta 5-vuotissuunnitelma siitä, mitä kasveja viljellään, mitä tuotantopanoksia tarvitaan, paljonko saadaan myytäviä tuotteita tai rehua karjalle. Ja vielä tulo- ja menoarvio kaupan päälle! Suunnitelmaa miettiessä joutuu ottamaan kantaa siihen, missä kierron vaiheessa rikka- tai tautiongelmat voivat tuottaa päänvaivaa, missä ovat riskit ja onnistumisen mahdollisuudet. Mitä keinoja on käytettävissä ja mihin kohtaan kiertoa ne sopivat parhaiten, jotta rikat ja taudit voidaan pitää hallinnassa niin että luomupelto tuottaa korjuukelpoisen sadon. Viljelykierto määrittelee myös täydennyslannoituksen tarvetta. Paljonko palkokasvit pystyvät lataamaan typpeä kierron muille kasveille ja missä kohtaa tarvitaan täydennystä lannoitukseen? Kasvivalikoima vaikuttaa oleellisesti maan kasvukuntoon, ja viljelykierron suunnittelussa tulee huomioiduksi myös kasvukunnon ylläpito ja parantaminen pidemmällä tähtäimellä. Tarvitseeko joku lohko erityisiä toimia? Onko riittävästi kasvipeitettä, syväjuurisia kasveja ja peltoon jäävää kasvi- ja juurimassaa? Palkkaakin pitäisi viljelystä saada – tai ainakin jotain tuottoa viivan alle. Kierron kannattavuuteen ja kasvivalintaan vaikuttaa satotuotteiden kysyntä ja hinta markkinoilla. Tilanteet muuttuvat ja hyvinkin suunniteltua viljelykiertoa joutuu viilamaan uudelleen, joskus tarvitaan nopeaakin reagointia muutoksiin. Viljelykierto voi ja saa muuttua, kun pitää kirkkaana mielessä sen, mikä on tilan kokonaistavoite kannattavuuden, rikkojen hallinnan, kasvinravitsemuksen ja maan rakenteen suhteen, mikä on viljelykierrolle asetettu. Anne Johansson, ProAgria Länsi-Suomi

Pro Luomun arvion mukaan Suomen markkinoille tulee tänä jouluna noin 90 000 kiloa kotimaisia luomukinkkuja. Kaikista maassa myytävistä joulukinkuista luomua on vajaa 2 %. Luomukinkkujen kysyntä on viime vuosina ollut kasvussa vastuullisesta kulutuksesta ja eläinten hyvinvoinnista käydyn keskustelun myötä. Kaikkiaan luomusikatiloja on Suomessa reilu kymmenkunta. Luomusikatilalla pidetään huolta eläinten hyvinvoinnista. Luomusikojen hyvinvointi kumpuaa pienistä asioista, jotka luovat eläimille sikamaiset olosuhteet: väljät kasvatustilat, tonkimiseen innostavat virikkeet sekä lajinmukainen rehu. Hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita ovat myös vapaa eli ilman häkkiä tapahtuva porsiminen ja ulkoilu toukokuusta lokakuulle. Suomessa kaikki suurimmat kauppaketjut myyvät kotimaisia luomukinkkuja. Ulkomaisia luomukinkkuja ei kaupan keskusliikkeiden valikoimissa ole. Luomusikatilat myyvät luomukinkkuja suoraan kuluttajille, mutta yleensä suoraan tilalta hankittava kinkku on pitänyt tilata jo kuukausia ennen joulua. Esimerkiksi Euran Honkilahdella sijaitsevan Niittaron luomutilan tilauskansio täyttyi jo marraskuulla! Luomukinkkujen saatavuus on parantunut ja menekki noussut viime vuosina, ja kauppa odottaa niille hyvää kysyntää myös tänä jouluna. Luomujoulukinkkujen valikoimassa on valinnanvaraa. Kinkut myydään pakastettuina, verkossa ja valmiiksi suolattuina. Pakasteesta on saatavilla potkatonta ja potkallista luomujuhlakinkkua sekä -kinkkurullaa. Lähempänä joulua tarjolle tulee tuoresuolattua luomukinkkua. Luomuna on saatavilla jonkin verran myös pikkukinkkuja ja porsaan juhlafileetä. Luomusianlihan hinta on kalliimpi kuin tavanomaisesti tuotetut kinkut, koska luomusikojen kasvattaminen maksaa tavanomaista tuotantoa enemmän. Tärkeää on puhua luomusianlihantuotannosta myös muulloinkin kuin jouluna. Luomusikatalous ei tule kehittymään pelkästään kinkkujen myynnillä. Kuluttajien ja teollisuuden pitää olla kiinnostunut myös muista possun osista, ympäri vuoden. Luomukast' joulua! Tuuli Pirttikoski, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Luonnosta kerätyt marjat, sienet, yrtit, jne. mielletään usein luomuksi, mutta sitä ne eivät luomulainsäädännön näkökulmasta ole, ellei keruualuetta ole luomusertifikaatilla luomulaatuiseksi todettu. Sertifikaatti todentaa mm. sen, että keruualuuen lähistöllä ei ole saastelähteitä, eikä alueella ole käytetty viimeisen kolmen vuoden aikana luomussa kiellettyjä tuotantopanoksia, esim. tiettyjä kasvinsuojeluaineita. Suomen luonto kuuluu maailman puhtaimpiin ja metsien kasvuolot ovat marjojen, ym. kannalta mitä parhaimmat. Miksi tämä meille suomalaisille itsestään selvä autuus tarvitsisi vielä sinetikseen luomusertifikaatin? Ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauas huomatakseen, että Suomi – saatika sen luonto – ovat maailmalla hyvin tuntemattomia. Tämä ei tavan tallaajaa yleensä juuri haittaa. Mikäli oletkin ulkomaan kauppaa tekevä luonnontuoteyrittäjä, saatat kaivata tapaa, jolla tehokkaasti kertoa ostajille tuotteidesi alkuperästä. Luomu on tuotantotapana maailmalla yleensä tutumpi, kuin kuvailut Suomen puhtaasta luonnosta. Tämän takia suomalaisten luonnontuotteiden markkinointi luomulaatuisuudella on usein helpompaa, kuin pelkät ylistyssanat luontomme upeudesta. Keruualueiden luomusertifiointi on siis ennen kaikkea kilpailukykytekijä luonnontuotteiden ulkomaanmarkkinoilla. Toisaalta kysyntää on myös Suomessa luomutuotteiden suosion kasvaessa, esimerkiksi luomujogurtteihin tarvitaan luomumarjaa. Keruualueiden luomusertifiointi on lisäksi hyvä muistutus siitä, miten hienossa ympäristössä elämme – kaikki maailman keruualueet eivät ole luomusertifiointiin soveltuvia. Johanna Pihala, Pyhäjärvi-instituutti Kuvassa oleva metsä- eli ahomansikka on luomua, jos se on kasvanut luomusertifioidulla keruualueella.

Lihapullapeltiin voit valita suosikki raaka-aineesi tai hyödyntää jämät jääkaapista ruokahävikin välttämiseksi. Ja mikä parasta, tämä ruoka valmistuu laadukkaista kotimaisista luomuraaka-aineista! Lihapullapellille saat myös kaikki lautasmallin ravintoaineet kerralla. Voit pilkkoa vihannekset ja pyöritellä lihapullat jääkaappiin valmiiksi jo edeltävänä päivänä, jolloin työpäivän jälkeen ne voi vain lisätä pellille ja laittaa uuniin. Sillä aikaa ehdit istahtaa hetkeksi sohvalle tai hoitamaan kodin askareita. Jos haluat päästä vieläkin helpommalla kiireisessä arjessa, valitse valmiiksi pilkottuja luomupakastevihanneksia. Terveellistä, helppoa ja nopeaa! Yksi miinus lihapullapellissä kuitenkin on, nimittäin tämä on niin hyvää, että ruokaövereiden riski moninkertaistuu ;) Tällä reseptillä onnistut varmasti ja ruokit isommankin perheen: Pellille: 1 kpl kesäkurpitsaa 4 kpl porkkanaa 6 kpl keskikokoista/isoa perunaa 6 kpl isoa tomaattia 4-5 viipaletta pehmeää leipää valkosipulin kynsiä maun mukaan ~½-1dl oliiviöljyä noin 1 rkl mustapippuria noin 1rkl suolaa 100 g juustoraastetta ½ purkkia (=1,25 dl) kermaa vihreää pestoa ja tuoretta basilikaa Lihapullat: 450 grammaa lampaan jauhelihaa (10 %) 400 grammaa naudan jauhelihaa (12 %) 2 kpl kananmunia 1 kpl keltasipulia ½ prk (1,25 dl) ruokakermaa (esim. kolme juustoa) 2 tl sinappia 2 tl suolaa 1 tl rouhittua mustapippuria 1 rkl valkosipulijauhetta 2 rkl tuoretta basilikaa hienonnettuna Valmistus: Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pese ja pilko vihannekset sekä juurekset sopivan kokoisiksi. Kuutioi leipä sekä valkosipulit. Huom, pienemmät palaset kypsyvät isoja nopeammin. Lisää aineet syvälle pellille leivinpaperin päälle. Lorauta vihannesten päälle öljyä sekä lisää suolaa ja pippuria. Sekoita niin, että öljyä ja mausteita on tasaisesti joka puolella. Pilko sipuli. Valmista lihapullataikina sekoittamalla (käsin tai taikinakoukuilla) kaikki siihen tulevat raaka-aineet ja mausteet hyvin sekaisin. Pyörittele lihapulliksi ja lisää pullia tasaisesti ympäri peltiä. Kaada pellille loppu kerma ja juustoraaste tasaisesti. Laita uuniin paistumaan 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Paistoaikaan vaikuttaa muun muassa vihannesten koko. Kypsyyttä voi kokeilla esimerkiksi haarukalla. Uunin jälkeen anna ruoan asettua muutama minuutti ja lisää päälle pestoa sekä basilikaa. Tarjoile ja nauti <3 Resepti on helppo muokata sopivaksi myös erityisruokavalioihin tai laihduttajalle. Kysy vinkkejä rohkeasti kommenttikentässä! Luomuisia kokkaushetkiä Senni Valiola, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Nyt on aika minunkin tulla ulos syvästä ja pimeästä luomukaapistani. Ei siksi, että haluaisin, vaan koska olen vahingossa jo liian pitkään, ja liian monessa paikassa, kertonut erinäisistä luomuraaka-aineista kotitaloutemme ruoka-arjessa. Tässä nyt menee varmaan se viimeinenkin katu-uskottavuuden pisara omasta ruoka-alan asiantuntijuudesta, mutta totuus on se, että nykyään tulee ruokakaupassa tsekattua ensin kotimaiset luomuvaihtoehdot. Hyppäys siitä, että kielsin kaiken luomun ostamisen höpöhöpö –tuotteina, on varsin pitkä. Ja on vaatinut paljon sisäistä taistelua ja pohdintaa. Kun on ollut elintarvikealalla jo 80 –luvulta asti, on nähnyt ne kaikki useat teollisuuden yritykset tuoda luomutuotteita laajemmin markkinoille. Ja kun kaikki ovat lähestulkoon epäonnistuneet, niin usko luomun tulevaisuuteen ei ole ollut kovin vahva. Tai usko ylipäätään luomutuotannon oikeutukseen tai hyötyihin on ollut aika matala, kun luomun puolestapuhujat ovat perinteisesti olleet fanaattisia hörhöjä ja argumentitkin ovat usein olleet tuulesta temmattuja epätieteellisiä väitteitä, ei faktoja. Eli mikä saa faktaorientoituneen ja putkiaivoisen insinöörin, varustettuna yliannostuksella satakuntalaista kyynisyyttä, muuttamaan mielipiteitään ja ostokäyttäytymistään? No, se katolla muutama vuosi sitten piipahtanut haikara nyytteineen. Rehellisyyden nimessä on sanottava, että on niitä muitakin syitä. Tietysti jokainen haluaa tarjota jälkikasvulleen laadukkainta ja puhtainta ruokaa. Ja haluamme vähentää erilaisten kemikaalien pumppaamista maaperäämme ja vesistöihimme. Mehiläisiä ja maaperän eliöstön hyvinvointia unohtamatta. Ja kaikkea muuta kivaa ja ihkua, millä maailma pelastuu. Käytännössä siis kuitenkin valikoima, ostopaikat, saatavuus ja hinta ovat ratkaisevassa asemassa. Kaupoista saa nykyään kaikkea luomuna lähes ympäri vuoden. Ja jos ei kaupasta saa, niin silloin yleensä REKO-ringeistä löytyy. Ja mikä tärkeintä, luomutuotteiden hinnat eivät ole enää älyttömän kalliita. Ei me kuluttajat nyt niin tyhmiä olla, että tuplahintoja makseltaisiin. Saati silloin, jos kyseessä on joku ”almost organic” –tuote Aasiasta. Se, että REKO –ringeistä saa luomuperunaa (ja vieläpä XXL –kokoista jauhoista lajiketta!) ja luomupaistijauhelihaa jopa halvemmalla kuin vähittäiskaupoista, tulee tuomaan yhä enemmän kuluttajia luomumarkkinoille. Lapsiperheen tärkein raaka-aine, jota pitää aina löytyä pakastimesta, on satakuntalainen peruna-keittokasvissekoitus. Minulle oli itselle silmiä avaavaa kokemus huomata hypermarketin pakastealtaalla, että hintaero tavanomaisen ja luomupussin välillä oli todella pieni. Ja jos insinöörimäisesti haluaa laskea luomulihasopan kokonaiskustannuksen per henkilö, niin luomuvaihtoehto on enää senttejä kalliimpi per henkilö kuin tavanomainen. Ei kymmeniä senttejä, saati euroja. Kaikkia raaka-aineita ja tuotteita ei tulla koskaan saamaan tarjolle kotimaisena luomuvaihtoehtona. Ja luomusisäfilee tulee aina olemaan kallista. Mutta luomukasviksia, -juureksia, -munia, -maitotuotteita, -leipää ja –lihatuotteita löytyy jo laajat valikoimat kohtuuhintaan isommista kaupoistakin. Luomuvalikoima on myös laajentumassa yhä enemmän puolivalmisteisiin ja jalosteisiin, jolloin luomutuotteita voi käyttää arjen kiiressäkin täydentämässä tavanomaisia lähiruokatuotteita. Niin se maku. Itse en uskalla väittää, että luomuruoka maistuisi paremmalta kuin tavanomainen kotimainen lähiruoka. Mutta ei se maistu huonommaltakaan. Tai kuten satakuntalainen asian kauniisti ilmaisee: Ei paskemman makuista. Give shit a chance! Marko Jori, Pyhäjärvi-instituutti