Kannattaisiko vai ei - nimittäin luomuun siirtyminen. Monissa käymissäni keskusteluissa yksi jos toinenkin viljelijäkollega kertoo miettineensä vuosien varrella asiaa. Moni on tehnyt päätöksen siirtymisen puolesta, mutta useimmat ovat päätyneet jatkamaan vanhaan malliin.

Tunnustan olevani leipäpappi. Yksinkertaisesti siitä syystä, että viljelemme vaimoni kanssa tilaamme edelleen tavanomaiseen malliin. Tilan siirtämistä luomuun olemme kuitenkin pohtineet, ja kotona olen saanut vilpitöntä kannustustakin asian puolesta. Luomun peruskurssinkin kävin jo monta vuotta sitten.

Viljelyksemme ovat nykymittapuun mukaan vaatimattomat, 45 ha, josta karkeasti puolet on viljan ja herneen siementuotantoa ja toinen puoli nurmikasvien siementuotantoa. Alla olevalla laskelmalla esitän muutaman kuluerän ja tukitason muutoksen avulla, mitä luomuun siirtyminen tilallamme euroissa karkeasti merkitsisi.

Tilan tämänhetkisen liikevaihdon pystyy jokainen viljelyn kanssa tekemisessä oleva hehtaareista hyvin itse päättelemään. Taulukko esittääkin vain kustannusten ja suoran tulotuen eroja nykytilanteessa verrattuna luomutuotantoon.

Taulukon vasemman puoleisessa sarakkeessa on kolmen vuoden (v. 2016-18) maatalouskirjanpidon pääkirjasta lasketut keskiarvot muutamista keskeisistä muuttuvien kustannusten eristä. Oikean puoleisessa sarakkeessa on samat kuvitellut kustannuserät, jos tila olisi luomussa. Tuotantopanosten hankinta ja käyttö ei aina vuositasolla kohtaa, mutta kolmen vuoden luvuissa ero jo tasoittuu. Polttoainekulujen olen arvioinut pienevän, kun kuivattavaa viljaa on vähemmän huolimatta lisääntyvästä peltojen muokkaustarpeesta. Luomukantasiementen tonnihinta karkeasti kaksinkertaistuu. Siemenkustannuksen ei arvioida kuitenkaan kaksinkertaistuvan, koska osa siemenistä on siemenkustannukseltaan vuotta kohti edullisempia monivuotisten nurmien siemeniä. Viljelykierron on ajateltu myös pysyvän kutakuinkin samana, koska tilallamme on jo ennestään nurmea siementuotannossa. Osa siemenheinistä voi korvautua puna-apilan siementuotannolla. Jos juolavehnä- tai kestorikkakasviongelma äityy pahaksi, osan pelloista voi joutua avokesannoimaan silloin tällöin, mikä heikentäisi kannattavuutta.

Kiinteät kustannukset ovat laskelman ulkopuolella, mutta tuntumani on, että mahdollista rikkakasviäkeen hankintaa lukuun ottamatta investointitarpeet voisivat jopa pienentyä tai ainakin siirtyä eteenpäin. Kannattavuuteen vaikuttaisi myös saatava satotaso. Sadon osalta yksinkertainen oletus on, että satotaso puolittuisi, mutta sadon tonnihinta kaksinkertaistuisi, jolloin nettovaikutusta ei ole. Siksi tämäkin asia jätetään tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Kirjoituksen lukijoita kehotan kriittisyyteen lukujen suhteen, sillä osa taulukon luvuista on arvioita. Lisäksi luvut ovat kaikilla tiloilla erilaisia, joten tilannetta ei voi yleistää.

		Tilanne nyt		Luomu
Lannoitteet		4602		-
Kasvinsuojelu		2536		500
Siemenet		5282		6800
Polttoaine		3639		2800
Kulut yhteensä		16 059 €		10 100 €
Tuet				7200 € (45 x 160)
Erotus				13 159 €

Mitähän alimmaisesta luvusta pitäisi oikein päätellä? Ainakin sen, että se on hyvin suuri. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että luvussa on jotain pahasti pielessä, ei erotus (lähes 300 €/ha) näin iso voi olla. Nykytilanteen kustannukset kuten myös luomun peltotuki ovat kuitenkin todellisia. Mahdollinen virhe on luomun luvuissa, jotka ovat arvioita. Luomun kustannuksiin ei ole esimerkiksi laskettu hintaa lannoitukselle. Karjanlannalla ja kaupallisilla täydennyslannoitteilla, joita saatettaisiin käyttää, on hintansa, lannan osalta useimmiten ainakin levityksestä joutuu maksamaan. Laskelmassa oletetaan myös, että viljelykierto pysyy samana. Voisiko olla niin - sen aika näyttäisi.

Yleisemminkin on osoitettu luomutuotannon kannattavan tavanomaista paremmin. Yllä olevan ”askin takakanteen” tehdyn laskelman tulos viestii samaa. Tulos on myös hyvin ymmärrettävä. Puolet viljelymenetelmien kannattavuuden eroista tulee luomun paremmasta tukitasosta ja toinen puoli luomutuotannon pienemmistä ostopanoksista.

Jukka Saarinen, Satafood Kehittämisyhdistys ry

•