Ympäristöpaatosta

Korona-ajan myötä erilaisten webinaarien ja muiden sosiaalisen median kautta jaettujen tilaisuuksien, videoiden ja infojen määrä on lisääntynyt. Ja kun ei tarvitsekaan matkustaa seminaariin, vaan tilaisuuksia voi seurata luurit päässä kotosalla, on yhtäkkiä paljon mielenkiintoista asiaa tarjolla.

Yhteisiä teemoja kuuntelemissani webinaareissa ovat olleet ilmastonmuutos, hiilen sidonta, maan kasvukunnon parantaminen ja viljelyn monipuolistaminen ja uudistaminen. Onhan se jo myönnettävä, että olemme isojen asioiden äärellä. Huoli siitä, mikä on maailman ruuantuotannon tulevaisuus ja maatalouden sekä ympäristön kestävyys on todellinen. Pirullista on se, että ruokaa me kaikki tarvitsemme, mutta sen tuottamiseen liitetään paljon ongelmia.

Omilla valinnoillaan voi jokainen vaikuttaa. Kuluttajana voin päättää, mitä kaupasta ostan ja asettaa omat kriteerini ja arvopohjan valinnoille. Kotimaisuus, luomu, tieto tuotantotavasta tai tuttu viljelijä ovat asioita, joita itse arvostan. Viljelijä puolestaan tekee valintoja pellolla ja kotieläintuotannossa siitä, miten haluaa tuottaa ruokaa. Syödä meidän kaikkien kuitenkin tarvitsee ja isommassa kuvassa pitäisi pystyä ruokkimaan koko maailma.

Takaisin pellon pinnalle

Siinä blogin paatoksellinen osuus. Palataan takaisin pellon pinnalle. Yksi paljon esillä ollut kasvintuotannon asia on kerääjäkasvit. Ne ovat suhteellisen edullinen ja kaikille tuotantotavoille ja -suunnille mahdollinen keino kasvattaa hiilensidontaa pidentämällä yhteyttävän kasvuston aikaa pellolla. Kerääjäkasveilla saadaan peltoon lisää biomassaa ja esimerkiksi luomussa ne ovat apuna rikkojen ja tautien hallinnassa. Kerääjäkasvit pidentävät aikaa, jonka pellon pinta on kasvipeitteisemä ja sadonkorjuun jälkeen kerääjäkasvusto ottaa talteen ravinteita, jotka muuten saattaisivat haihtua tai huuhtoutua hukkaan.

Kannattaako kerääjäkasvi taloudellisesti? Tukipuolen kerääjäkasvipalkkio on helppo laskea euroissa, mutta muiden hyötyjen rahallinen arvottaminen on vaikeampaa. Kerääjäkasvit lisäävät ja pidentävät yhteyttävän kasvuston määrää pellossa ja sitovat typpeä sekä tuottavat biomassaa. Biomassaa käyttävät maan pieneliöt ravintonaan ja hajotuksen tuloksena saadaan maahan lisää eloperäistä ainesta ja tehostetaan hiilensidontaa. Ajan myötä saadaan pellon rakennetta parannettua ja siten myös kasvien ravinnonotto maasta tehostuu. Saadaan aikaan positiivisen kasvukunnon kierre.

Kerääjäkasvusto haihduttaa vettä syksyllä (ja keväällä, jos säilytetään talven yli), jolloin maa kuivuu nopeammin ja kantaa koneita paremmin. Toisaalta kasvusto myös suojaa maata liialta kuivumiselta ja kylvökosteus säilyy pintamaassa. Summa summarum, hyvien toimien seurauksena saadaan parempi sato ja lohkon viljelyvarmuus kasvaa.

Miten sitten valita oikea kasvilaji kerääjäkasviksi? Tavoitteena on saada pääkasvista korjattavissa oleva, hyvälaatuinen sato. Pääkasvin ei pidä joutua kilpailemaan liikaa kerääjän kanssa ravinteista. Kerääjäksi kannattaakin valita laji, joka kasvaa hillitysti pääkasvin sadonkorjuuseen saakka, mutta jatkaa kasvuaan korjuun jälkeen. Ja jos kerääjä kylvetään vasta pääkasvin sadonkorjuun jälkeen, valitaan laji, jolla kasvu on mahdollisimman nopeaa.

Lisätiedon äärelle ohjaa esimerkiksi BSAGn julkaisema kerääjäkasviopas. Oppaassa on perustietoa kerääjäkasveista sekä vinkkejä kerääjäkasvien käyttöön. Kerääjäkasviseoksen suunnittelun avuksi oppaassa on kerääjäkasvitaulukko sekä Tuomas Mattilan tekemä kerääjäkasvilaskuri. Oppaassa on myös joukko linkkejä lisätiedon äärelle, mm. YouTube – videoita viljelijöiden kerääjäkasvi-kokemuksista.

Anna kerääjäkasveille mahdollisuus ja tutustu oppaaseen:

https://carbonaction.org/wp-content/uploads/2020/06/Keraajakasviopas2020.pdf

Anne Johansson, ProAgria Länsi-Suomi

• 
•