Kasvintuotannossa käytetään usein rikkakasvien, tautien ja tuholaisten torjunnan yhteydessä sanaa kasvinsuojelu. Puhutaan erilaisista kasvinsuojelutoimenpiteistä. Sana on niin vakiintunut ja harvoin sen äärelle kuitenkaan enempää pysähdytään. Kun termiä tarkastelee lähemmin, huomataan, että tarkoituksena on sananmukaisesti suojella viljeltävää kasvia. Suojella kasvia taudeilta ja tuholaisilta sekä estää rikkakasveja valtaamasta alaa viljelykasvilta. Kun viljelykasvin ulkopuoliset uhat on minimoitu, on kasvilla mahdollisuudet tuottaa laadukas sato.

Menneet kasvukaudet ovat olleet erittäin haastavia kasvien kasvun kannalta. Kuivuus ja kuumuus yhdessä niukkojen vesivarantojen kanssa ovat aiheuttaneet kasveilla stressitiloja, jonka vuoksi niiden luontainen tautien ja tuholaisten vastustuskyky on heikentynyt. Stressaantunut kasvusto on alttiimpi ulkoapäin tuleville uhille. Myös toinen ääripää, kylmyys ja liiallinen kosteus, aiheuttavat omat haasteensa erityisesti tautitorjunnan kannalta. Tällaisissa ääriolosuhteissa on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota oikeanlaiseen kasvinsuojeluun.

Luonnonmukaisessa tuotannossa kasvinsuojelusuunnitelma on erityisen tärkeässä roolissa. Suunnitelma kannattaa laatia mahdollisimman kattavaksi, huomioiden haasteet myös erilaisissa ääriolosuhteissa. Tähän tarvitaan tietämystä viljelykasvien ominaisuuksista: mitkä taudit ja tuholaiset ovat juuri kyseistä kasvia vioittavia, mitkä toiset kasvit voivat toimia kyseisen kasvin tautien väli-isäntinä ja löytyykö näiltä kasveilta yhteisiä tuholaisia. Rikkakasvien torjunnassa tulee tuntea kasvin kasvutapa, miten kyseiseltä kasvilta on mahdollista niitä torjua ja saadaanko haastavia rikkoja kuriin jonkin toisen viljelykierrossa olevan kasvin viljelyn aikana. Kasvinsuojelusuunnitelma nivoutuukin saumattomasti yhteen viljelykiertosuunnitelman kanssa.

Avomaan luomuvihannesten tuotannossa kasvitauteja voidaan torjua oikeanlaisen viljelykierron kasvilajivalintojen lisäksi käyttämällä tervettä lisäysmateriaalia ja erilaisia biologisia valmisteita. Viljelyhygienia tuotannon eri vaiheissa on myös erityisen tärkeää. Tuhohyönteisten torjumiseksi on lohkojen sijoittelulla suuri merkitys. Pidempi välimatka estää tuhohyönteisten siirtymisen edellisen vuoden kasvulohkolta seuraavalle, mutta toisaalta taas pitkä matka häiritsee tuhohyönteisten luontaisten vihollisten löytämisen uudelle lohkolle. Luomutuotannossa voidaan käyttää biologista tuholaistorjuntaa levittämällä kasvustoon erilaisia peto- ja loishyönteisiä, jotka pitävät tuholaiskannan kurissa joko loisimalla tai syömällä tuhohyönteisten eri kehitysmuotoja. Erilaiset kasvustokatteet kuten harsot ja verkot, ovat myös tehokkaita tuhohyönteisten torjumiseksi. Verkkoja käytettäessä tulee muistaa riittävän pieni silmäkoko ja reunojen huolellinen multaaminen.

Rikkakasveja voidaan torjua perinteisesti kitkemällä tai mekaanisesti käyttämällä erilaisia haroja. Viljelykasvista riippuen myös liekitys on mahdollinen. Liekitys sopii erityisesti pikkuistukkaista tuotetulle sipulille. Myös kaalin, salaatin, porkkanan, punajuuren ja herneen riviväliliekitys on tietyssä kasvuvaiheessa mahdollista. Erityisen tehokas keino rikkojen torjumiseksi on käyttää erilaisia maanpinnan katteita, yksivuotisille istutettaville puutarhakasveille esimerkiksi biohajoavia kalvoja. Katteita käytettäessä on hyvä varmistaa kasvin riittävä veden saanti käyttämällä tihkukastelua, johon saadaan helposti yhdistettyä myös kastelulannoitus.

Elinvoimainen kasvi kestää haastaviakin olosuhteita. Kuivina aikoina kastelun avulla taataan kasvin riittävä vedensaanti. Vesi yhdessä lämmön ja oikeanlaisen lannoituksen kanssa nostavat satopotentiaalia. Kosteina kesinä taas liiallinen vesi tulee saada johdettua juuristoalueelta pois. Kun kasvi kasvaa hyvin, toimivat kasvin omat puolustusmekanismit paremmin. Tähän kun yhdistetään oikeanlainen kasvinsuojelu, saadaan tuotettua laadukas luomukasvissato!

Michaela Kontu, puutarha- ja erikoiskasvituotannon asiantuntija, ProAgria Länsi-Suomi

•