Laidunkausi on tältä vuodelta ohi, mutta ensi kesän laidunkauden suunnitteluun voi virittäytyä lukemalla Jennin ja Rikun ajatuksia luomulehmien laidunnuksesta. Laidunnus on oleellinen osa luomueläinten elämää, joten sen suunniteluun kannattaa panostaa. Palataan hetkeksi syyskuisen päivän tunnelmiin:

Jenni ja Riku Harmaajärven luomumaitotilalle tullessamme maisemassa näkyvät laiduntavat hiehot ja lehmät. Maantie halkaisee tilan laitumiksi sopivat pellot. Nuorkarjan ja umpilehmien laidunalueet jäävät tien oikealle puolelle, lypsävien lehmien laitumet ovat tien vasemmalla puolella, missä navettakin sijaitsee.

Maunulan tilan karja on ollut laitumella toukokuusta lähtien. Jenni toteaa luomussa laidunnuksen olevan tuotantoehtojen vaatimus, mutta heidän tilallaan lehmät ovat laiduntaneet aina. Jo ennen tilan siirtymistä luomuun. Laidunnuksen hyödyistä Jenni nostaa esille muun muassa eläinten paremman terveyden. Ne saavat elää niin lähellä lajityypillistä elämää kuin mahdollista.

Laidunnus on hyväksi eläinten terveydelle ja laiduntaessa ne saavat toteuttaa lajinmukaista toimintaa ja hoitaa sosiaalisia suhteita.

Tilan noin 60 lehmää ja 30 hiehoa sekä vasikat laiduntavat kesäajan. Poikkeuksen tekevät juottovasikat, jotka juoton aikana eivät laidunna. Juoton loputtua nekin pääsevät laitumelle. Hiehot ja umpilehmät laiduntavat porukassa. Toisessa laidunnusryhmässä ovat lypsyssä olevat lehmät ja kesän aikana siemennettävät hiehot. Keväällä laidunryhmiä oli kolme, kun tavoitteena oli, että vasikat laiduntaisivat omana ryhmänään. Vasikat päättivät kuitenkin toisin, ja menivät itse mukaan hiehojen ja umppareiden ryhmään, jossa sitten ovat olleet loppulaidunkauden. Jos laidunkauden alussa on juuri juotolta tulleita vasikoita, tehdään niille oma laidunnusryhmä.

–Meidän navettamme on väärällä puolella tietä. Lypsäviä kun ei voi viedä laiduntamaan tien toiselle puolelle, koska lehmillä pitää olla vapaa kulku navettaan lypsyrobotille, harmittelee Jenni.

Laidunkaudella tarvitaan lisärehua. Ape on tarjolla navetassa, samoin juomavesi. Laidunnus on onnistunut robottinavetassa hyvin. Lypsylle tulossa ei ole ollut ongelmaa, koska lisärehu ja robotilta saatava nappula ovat houkuttaneet lehmät navettaan. Lehmiä ei ole tarvinnut erikseen hakea lypsylle. Ape pitää myös tuotoksen tasaisena läpi kesän. Kuuma kesä oli haaste, mutta se ei onneksi näkynyt maitomäärissä, sillä lehmät pääsivät makailemaan viileään makuuhalliin.

–Onneksi meidän eläimemme ovat niin hyvin käsiteltyjä, että ne seuraavat meitä, kun siirretään ne laidunlohkolla toiselle. Koira on apuna nuorempien eläinten siirroissa. Eläinryhmien sekoittamista pitäisi välttää. Aina olisi oltava vähintään kaksi eläintä, jotka siirretään uuteen ryhmään samaan aikaan.

Laidunnukseen liittyvä työt on jaettu tasapuolisesti Rikun ja Jennin kesken. Molemmat tekevät kaikkia töitä. Ainoastaan vesien kuskaus on yksinomaisesti Rikun hommia.

Peltolaitumen lisäksi lehmillä on käytössä metsälaidunta. Tilalla onkin pohdittu, että jos kulkureitit saisi siirrettyä enemmän metsän puolelle, säästettäisiin peltoa sotkemiselta.

–Laidun on maittavaa lehmille, ja laidunnus on aina lehmille hyväksi, vaikka ala olisi pienempikin, Jenni kertoo.

Laitumet tulevat helposti syötetyksi liian lyhyeen, etenkin loppukesällä olisi eläimet siirrettävä nopeammin uudelle lohkolle. Kiimat näkyvät hyvin kesällä ja siemennettävät hiehot laiduntavat lypsylehmien joukossa. Näin hiehoja tulee siemennykseen myös laidunkauden aikana, kun ne on helppo ottaa navettaan sisälle siemennystä varten.

Laidunaika vaihtelee sään mukaan päivittäin. Kesäaikaan lehmät viihtyvät parhaiten laitumella öisin ja myöhään illalla. Kesän valoisana aikana lehmillä on vapaa kulku navetasta ulos. Syksyn pimetessä yöulkoilu lopetetaan. Poikimasuman aikana lehmät on pidetty navetan viereisellä lohkolla. Nyt kun poikimiset ovat taas ohi, lehmät pääsivät kaukaisimmalle laidunlohkolle.

Kesän kuivuudesta huolimatta nurmet olivat vielä syyskuussa hyvän näköisiä, vihreitä ja kasvusto oli hyvä. Puhdistusniitto tehtiin kesäkuussa. Laidunnurmissa käytetään täydennyskylvöä. Tämän kevään täydennyskylvöt olivat syyskuussa hyvässä kasvussa.

Nurmien uudistamiseen kuluu joka vuosi osa laidunalasta, mutta tasainen nurmikierto takaa sen, että laitumilla kasvaa eri-ikäisiä nurmia ja satoa saadaan tasaisesti. Laidunnurmet perustetaan joko suojaviljaan tai suoraan ilman suojaviljaa. Laidunten satoikä on 3–4 vuotta, kasvuston kunnosta riippuen. Laitumilla perusseoksena on timotei-nurminata-apila (sekä puna- että valkoapilaa). Seosta on täydennetty keltamaitteella (ehkäisemään puhaltumista) sekä punanadalla ja niittynurmikalla (tuomaan lisää tallauksen kestävyyttä). Tänä syksynä kokeiltiin nurmen suoraan perustamista ilman suojaviljaa. Keltamaitteen täydennys jätettiin kevääseen, sillä hitaana kasvuun lähtijänä sen talvehtiminen olisi ollut epävarmaa.

Keväällä Jenni lähti mukaan ProAgria Länsi-Suomen laidunpienryhmään hakemaan uusia ideoita laidunnuksen toteuttamiseen. Ryhmässä on hyvä vaihtaa kokemuksia toisten ryhmäläisten kanssa. Tilalla oli tiedossa, että lypsävien suhteellisen pienen laidunalan (reilu 4 ha) vuoksi kiertolaidunnuksen toteuttaminen ja sitä kautta laidunnuksen tehostaminen ei niiden osalta onnistu, ja tänä kesänä laidunnuksen toteutus ei juurikaan poikennut aikaisemmasta. Tien toisella puolella laidunalaa nuorelle karjalle ja umppareille on käytettävissä noin 8,5 ha.

Tavoitteena on, että lehmät laiduntavat edelleen ja saadaan laidunnuksesta kaikki hyöty myös terveysnäkökohdista. Hiehojen ja umpilehmien osalta tavoitteena on kehittää kiertolaidunnusta. Laidunryhmästä on saanut ajatuksia siihen, mitä olisi voinut tehdä, jos olisi mahdollista. Eri vaihtoehtoja on mietitty, miten käytäntöjä voisi muuttaa. Laidunpienryhmässä tehdään porukalla loppuvuoden aikana laidunsuunnitelmat ensi vuodelle. Ryhmäläisille yhteinen suunnittelu antaa mahdollisuuden oppia toistensa valinnoista.

”Laidunnuksen onnistuminen on muutakin kuin rehuntuotannon maksimointia, se on lehmille sosiaalista kanssakäymistä, vapaa-aikaa ja kaverisuhteiden hoitamista. Laitumella lehmät saavat toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistä”, toteavat Jenni ja Riku.

Kirjoittajina ProAgria Länsi-Suomen maitoasiantuntija Charlotte Siren sekä luomuasiantuntija Anne Johansson

• 
• 
• 
• 
• 
•