Avaa valikko Valikko

Luomua ostoskorissa

Luomun suurkuluttaja (ProLuomu, Luomun kuluttajabarometri 2017) ostaa luomutuotteita vähintään kerran viikossa. Luomutuotantoa voi siis tukea helposti pienilläkin teoilla. Aiemmin hain luomumaitoa pari kertaa viikossa kahvimaidoksi ja nyt koronan aikana viikon luomumaidot haetaan kerralla. Siis olenko luomun suurkuluttaja? Ajan henkeä kuvaa myös se, että uusin juustosuosikkini on lähikaupassa saatavilla vain luomuna.

Luomutuotanto on valvottua, sertifioitua tuotantoa luomusuunnitelmineen. Kotitarveviljelijän menetelmät eivät tähän riitä. Ei riitä, että lannoitteina ovat komposti ja nokkosvesi ja torjunta-aineina hara ja ruohosilppu, kun suunnitelma, rekisteröityminen ja valvonta puuttuvat. Niinpä itse kasvatettua ei voi, eikä saa sanoa luomuksi. Ekologisuuden nimissä haluan kuitenkin käyttää myös itse kasvatettuja ruoka-aineksia.

Wikipedia kertoo luonnonmukaisuuden olevan luonnollisuuteen, luontoon soveltuvuuteen tai luonnon säästämiseen pyrkivä elintapa, ruoantuotantotapa tai rakennustapa. Luonnonmukaisessa elämäntavassa pyritään usein jäljittelemään ihmisen elintapoja ennen maanviljelyn, teollistumisen ja modernin yhteiskunnan syntyä ja sitä kutsutaankin joskus myös kivikautiseksi (paleoliittiseksi) elämäntavaksi, mutta sellaista tämän päivän luomuviljely ei ole. Ihminen keräili marjoja, yrttejä ja sieniä, metsästi ja kalasti jo ennen maanviljelyn syntyä. Nykyihmisen luomumarjat ja -yrtit kerätään luomusertifioiduilta alueilta rekisteröityneitten kerääjien toimesta. Muuten metsän antimet ovat villiruokaa, eivät luomua.

Luomumaatalouden perusperiaatteista ja tavoitteista (IFOAM 2002) monimuotoisuuden ylläpito ja lisäys maatiloilla ovat asiat, jotka saavat minut valitsemaan luomua silloin kun niin valitsen. Muuten riittää vastuullisesti kasvatettu suomalainen lähiruoka.

Kaija Vesanen, Satafood Kehittämisyhdistys ry

Lähetä kommentti