Luonnosta kerätyt marjat, sienet, yrtit, jne. mielletään usein luomuksi, mutta sitä ne eivät luomulainsäädännön näkökulmasta ole, ellei keruualuetta ole luomusertifikaatilla luomulaatuiseksi todettu. Sertifikaatti todentaa mm. sen, että keruualuuen lähistöllä ei ole saastelähteitä, eikä alueella ole käytetty viimeisen kolmen vuoden aikana luomussa kiellettyjä tuotantopanoksia, esim. tiettyjä kasvinsuojeluaineita. Suomen luonto kuuluu maailman puhtaimpiin ja metsien kasvuolot ovat marjojen, ym. kannalta mitä parhaimmat. Miksi tämä meille suomalaisille itsestään selvä autuus tarvitsisi vielä sinetikseen luomusertifikaatin?

Ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauas huomatakseen, että Suomi – saatika sen luonto – ovat maailmalla hyvin tuntemattomia. Tämä ei tavan tallaajaa yleensä juuri haittaa. Mikäli oletkin ulkomaan kauppaa tekevä luonnontuoteyrittäjä, saatat kaivata tapaa, jolla tehokkaasti kertoa ostajille tuotteidesi alkuperästä. Luomu on tuotantotapana maailmalla yleensä tutumpi, kuin kuvailut Suomen puhtaasta luonnosta. Tämän takia suomalaisten luonnontuotteiden markkinointi luomulaatuisuudella on usein helpompaa, kuin pelkät ylistyssanat luontomme upeudesta.

Keruualueiden luomusertifiointi on siis ennen kaikkea kilpailukykytekijä luonnontuotteiden ulkomaanmarkkinoilla. Toisaalta kysyntää on myös Suomessa luomutuotteiden suosion kasvaessa, esimerkiksi luomujogurtteihin tarvitaan luomumarjaa. Keruualueiden luomusertifiointi on lisäksi hyvä muistutus siitä, miten hienossa ympäristössä elämme – kaikki maailman keruualueet eivät ole luomusertifiointiin soveltuvia.

Johanna Pihala, Pyhäjärvi-instituutti

Kuvassa oleva metsä- eli ahomansikka on luomua, jos se on kasvanut luomusertifioidulla keruualueella.

•