Avaa valikko Valikko

Luomulla huoltovarmuutta

Kiristynyt kansainvälinen tilanne ja tuhoisa sota Ukrainassa käynnistivät Suomessakin keskustelun elintarvikkeiden huoltovarmuuden tilasta. Aiemmin itsestään selvänä pidetty asia paljastui haavoittuvaksi. Aiheesta on noussut keskustelu eduskuntaa myöten. Meillä ei tule puutetta elintarvikkeista tai tuotantotarvikkeista lyhytkestoisen kriisin aikana. Suomessa keskeisten tarvikkeiden varmuusvarastoinnista on huolehdittu mallikelpoisesti ja monia muita maita paremmin.

Alkutuotannon toimintaedellytykset ovat kuitenkin heikentyneet. Vuosia kestänyt kustannusten nousu yhdistettynä mataliin tuotteiden myyntihintoihin on ajanut kasvinviljelytilojen talouden ahtaalle. Tuotantopanosten hankintaa on jouduttu lykkäämään ja nyt niiden saatavuuskin on vaarantunut. Huolestuttava esimerkki tästä on juuri saatu kotimaisten valmistajien ja maahantuojien ilmoitus lannoitteiden myynnin keskeyttämisestä toistaiseksi.

Huoltovarmuuden kannalta tilanteen poikkeuksellisuutta pahentavat viimeisten kasvukausien sääolot; vuoroin on ollut kylmää ja sateista tai kuten kahtena viime vuonna poikkeuksellisen kuumaa ja kuivaa. Erityisesti viime vuonna hyvät sadot olivat harvassa. Lähes ainoat ilonaiheet olivat syysmuotoiset kasvit, joista korjattiin pääosin hyviä, paikoin jopa ennätyksellisiä satoja. Viime vuosien poikkeuksellisuutta kuvaa hyvin, että vuosina 2000-2015 valtakunnan viljasato jäi vain kerran alle 3,5 mrd kilon ja viimeisinä viitenä vuonna ainoastaan kerran on päästy kyseisen rajan yli. Heikkojen satojen ja kohonneiden tuotantokustannusten myötä myös kotieläintilojen tilanne on kriisiytynyt. Tuottajahinnat eivät ole seuranneet kohonneita rehu- ja energiakustannuksia. Pahimmassa tilanteessa ovat ymmärrettävästi viime vuosina voimakkaasti investoineet tilat.

Joutsenolainen agronomi ja luomuviljelijä Juuso Joona käsitteli elintarvikeomavaraisuutta monipuolisesti YLE:n nettisivulla julkaistussa kirjoituksessaan. Yleisesti esitetään, että Suomi on tärkeimpien elintarvikkeiden osalta pitkälti omavarainen. Tuotantopanosten saatavuuden ollessa normaali asia onkin näin, mutta tämänhetkinen tilanne paljastaa karulla tavalla huoltovarmuuden haavoittuvuuden.

Karkeasti puolet peltokasvien sadoista tuotetaan väkilannoitteilla. Suurin osa niiden keskeisimmästä ravinteesta typestä ja lähes kaikki kalium tuodaan maahan Venäjältä. Ravinteiden saatavuuden vaarantuminen uhkaa maamme kykyä tuottaa ruoka omalle väestöllemme. Ilman maassa kasveille käyttökelpoisessa muodossa olevia ravinteita kasvintuotanto ei onnistu luomuna eikä tavanomaisena.

Luomutuotannossa maata hoidetaan kokonaisvaltaisesti. Pellolla vuorottelevat niin syvä- kuin matalajuuriset kasvit, viljat, nurmet sekä typpeä maahan tuottavat ja sitä kuluttavat kasvit. Kasvien ravinnehuolto perustuu kasvinvuorottelulla maahan ladattuihin sekä karjanlannan ja orgaanisten kierrätyslannoitteiden ravinteisiin. Luomuisa Satakunta- hankkeessa tehtiin kymmeniä tilahaastatteluja ja niiden pohjalta tilaesittelyjä. Viljelijöiltä kysyttiin syitä luomuun siirtymiseen. Yleinen vastaus kysymykseen oli halu suurempaan riippumattomuuteen tilan ulkopuolelta hankittavista tuotantopanoksista, niiden saatavuudesta ja hinnoista. Luomutuotanto varmistaa osaltaan elintarvikkeiden huoltovarmuutta.

Jukka Saarinen, Satafood Kehittämisyhdistys ry