Nurmea, tulottomia satovuosia, kalliita investointeja, heikompia satoja, turhaa… Nämä voivat olla ajatuksia, kun kuulee sanan hiiliviljely. Usein ”trendikkäät” termit saavat monilla karvat pystyyn ja jarrut lukkoon. Varsinkin nyt, kun panosten hinnat ovat korkealla, toivo hyvistä sadoista tuntuu ehkä epävarmalta viime kesän satotappioiden jälkeen ja säästöt ovat huvenneet kuluneen talven aikana, eivät muotisanat lämmitä. Samaan aikaan osa viljelijöistä on kuitenkin muokannut tavanomaista tuotantotapaansa lähemmäs luomua toivossa säästää panoksissa.

Voisiko hiiliviljelystä sittenkin olla jotain iloa ja hyötyä myös ahdingon keskellä? Mistään pikaratkaisuista ei ole kyse, mutta ehkä voimme tehdä jotain ajatellen tulevia haastavia vuosia.

Maan kasvukunto

Jotta kasvusto ja maaperä voivat sitoa hiiltä, tulee kasvun edellytysten olla kunnossa. Tämä tarkoittaa käytännössä maan kasvukuntoa ja vesitaloutta. Maan kasvukunto sisältää teemoja kuten maan rakenne, ravinnetasapaino ja mikrobiologinen aktiivisuus, mutta myös maan vesitaloutta, jota pystytään joissain tapauksissa edistämään jo kiinnittämällä huomiota maan rakenteeseen ja tiivistymien hoitoon. Vesitaloudessa oleellisena osana on peruskuivatus. Jos piiriojat tai salaojat ovat tukossa tai salaojia on liian vähän, eivät maan rakenteen edistämiseen käytettävät keinot todennäköisesti riitä.

Peruskuivatuksesta huolehtiminen on aina tärkeää, mutta investointi on usein suuri, vaikka sen hyödyt jakautuvatkin pitkälle aikavälille. Jos peruskuivatus vaikuttaa olevan kunnossa, voidaan varsin pienilläkin ratkaisuilla lähteä edistämään maan rakenteen parantumista. Valitaan ratkaisuja, joilla vähennetään maan tiivistymistä sekä lisätään orgaanista ainesta maahan. Viljelykierto on tässä avainasemassa.

Viljelykierto

Valittaessa viljeltäviä kasveja kannattaa valita erityyppisiä kasveja erilaisilla ominaisuuksilla. Näin saadaan myös lisättyä maan mikrobiston aktiivisuutta, määrää ja monimuotoisuutta. Samalla voidaan vähentää tautipainetta sekä helpottaa erilaisten rikkakasvien torjuntaa. Monivuotisilla kasvustoilla, kuten nurmikasvustoilla, on usein maaperää tehokkaammin muokkaava vaikutus ja niistä myös jää suurempi juurimassa maahan, sillä ne ehtivät pidempään kasvattaa juuristoa. Yksi vaihtoehto voikin olla esimerkiksi nurmikasvien tai apiloiden siemenviljely, jolloin saadaan nurmesta rahallista hyötyä myös kasvinviljelytilalla.

Jos monivuotiset kasvit eivät kuitenkaan sovellu kiertoon, kannattaa esimerkiksi viljoista valita syyskylvöisiä lajikkeita, jotka usein tuottavat suuremman juuriston. Varsinkin ruista pidetään voimakasjuurisena viljana. Alus- ja kerääjäkasveilla sekä esim. mesikällä tai 1-vuotisilla viherlannoitusnurmilla saadaan lisää monimuotoisuutta viljapainotteiseen kiertoon. Lisäksi kiertoon kannattaa valita esimerkiksi hernettä tai öljykasveja monipuolistamaan viljelykiertoa ja vähentämään viljojen tautipainetta. Palkokasveista kertyy maaperään myös typpeä seuraavien satokasvien käyttöön, mikä tuo rahan arvoista etua pienempänä lannoitustarpeena. Palko- ja öljykasvien osalta tulee kuitenkin muistaa niiden omat rajoitukset viljelykierron suhteen.

Viljavuusanalyysit tarkkailuun

Maan multavuudesta ja ravinteiden tasapainosta saa käsityksen ottamalla maanäytteet edustavasti lohkoilta. Samalla saa myös vastinetta rahoilleen. Kalkitessa ja lannoittaessa kannattaa ensin kurkata viljavuusanalyysiä ja valita esimerkiksi kalkitusaine huomioiden maan kalsium-magnesiumsuhde. Tämä on erityisen tärkeä karjatiloilla, mutta voi tukea maan rakennetta ja kasvien ravinteiden ottoa myös kasvinviljelytilalla.

Viljavuusanalyysin multavuus antaa kuvaa maan orgaanisen aineksen pitoisuudesta, mutta vielä paremman kuvan saa esimerkiksi ottamalla näytteen useasta maakerroksesta. Näin saa kuvaa myös siitä, onko orgaaninen aines painottunut vain ylimpään 5–10 cm syvyyteen vai jakautunut tasaisemmin maakerroksiin. Tätä voi arvioida myös pellolla lapiolla, tutkien maan väriä ja rakennetta. Multavuutta voi lähteä viljelykierron lisäksi lisäämään esimerkiksi karjanlannalla tai maanparannusaineilla.

Entä hiiliviljely?

Niin, missä vaiheessa se hiili sitten sitoutuu sinne maahan? Hiiltä päätyy maahan mm. kasvimassan ja maan mikrobiston mukana. Kun teemme toimia, jotka edistävät kasvien kasvua ja pellon monimuotoisuutta, kasvaa myös kasvimassan ja mikrobiston määrä. Samalla saadaan edistettyä myös pellon kestävyyttä kuivuutta ja voimakkaita sateita kohtaan.

Hiiliviljely kannattaa siis aloittaa tonkimalla peltoa ja tutkimalla viljelysuunnitelmaa. Jos kaipaa lukuja toimiensa tueksi, löytyy netistä monenlaisia laskureita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hiililaskurit ovat kuitenkin vielä lähinnä suuntaa antavia.

Kati Knuutila, Kasvintuotannon asiantuntija, ProAgria Länsi-Suomi

• 
•