Lähiluomun kysyntä ja kulutus on kasvanut paljon myös Satakunnassa, joka takaa kuluttajan näkökulmasta kilpailukykyisemmät hinnat. Silti toisille luomu = kallis hinta. Mistä tämä ajatus tulee? Sillä läheskään aina näin ole. Ja henkilökohtaisesti maksan ihan mielelläni hieman enemmän tuotteesta, jonka tiedän olevan puhdasta, ravinteikasta ja keholle hyväksi sekä eettisesti ja ekologisesti tuotettu. Yleensä luomutuotteet voittavat myös maussa.

Otetaanpa esimerkki. Mielestäni on suorastaan ironista ja surkuhupaisaa, että karkkipussista kolme euroa on ihan käypä hinta, puhumattakaan kuusi euroa maksavasta oluttuopillisesta, mutta kun ruvetaan puhumaan hyvinvoinnista ja yli kahden euron kilohinnasta luomuporkkanassa, kavahdetaan ja valitaan kilohinnaltaan 40 senttiä halvempi tavanomaisestiviljelty hollantilainen porkkana. Seuraavan hyllyn nurkalla paasataan naapurin Terttu-Uoleville hiilijalanjäljistä heilutellen porkkanapussia, joka on juuri lennätetty yli 2000 kilometrin päästä, jotta Pirkko-Petteri säästi 40 senttiä ruokaostoksissaan.

Näkyykö valinta tavanomaisen ja luomun välillä edes normaalin työssäkäyvän suomalaisen taloudessa? (Katso alla olevasta kuvasta hintaeroja luomun ja tavallisen tuotteen välillä!)

Eettisyys ja ilmastonmuutos puhuttavat paljon ja vaikuttavat kuluttajilla yhä enemmän ostopäätöksen tekoon. Tuotantoeläimillä on usein paremmat olot luomutiloilla. Ne esimerkiksi pääsevät ulkoilemaan ja saavat puhtaampaa, luonnollisempaa ruokaa. Ruoka on monesti tilan tai naapuritilallisen tuottamaa luomurehua, jota ei ole tarvinnut kuljettaa satoja tai jopa tuhansia kilometrejä, eikä sitä ole valmistettu teollisesti.

Kaupassa tulee joskus pohdittua mitä tavanomaisesti viljelty (etenkin ulkomaalainen) hedelmä tai vihannes on niin sanotusti ”syönyt”, säilyttääkseen mahdollisimman pitkään kuluttajia houkuttelevan värin ja kauniin muodon – harvoin ainakaan mitään sellaista, millä haluaisi kehoaan ruokkia. Onneksi yllättävän moni kotimainen tuote käytännössä on luomumenetelmin tuotettua tai ainakin lähellä sitä, vaikka luomumerkki puutuisi. Luomumerkki varmistaa kuitenkin sen, että tuote on tarkkaan valvottua ja varmasti eettisesti sekä ekologisesti tuotettua.

Ennen käytännössä kaikki on ollut luomua ja ihmiset ovat olleet paljon terveempiä. Ei tarvitse mennä edes kovin kauas – veikkaan, että jos ennen milleniumia olisi mennyt puhumaan laktoosi-intoleranssista, keliakiasta tai IBS-oireista olisi saanut kummastuneita katseita. Nykyään on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että porukassa on ruoka-ainerajoitteisia.

Kun kuulin, että vanhanajan viljalajikkeet sisältävät todella paljon vähemmän gluteenia kuin jalostetummat uudet lajikkeet, aloin miettiä entistä tarkemmin mitä laitan suuhuni. Uskon ja väitän, että juuri tämä on isona osatekijänä alati lisääntyvissä gluteenittomissa ruokavalioissa. Puhumattakaan millaisen prosessin tavallinen maito käy läpi ennen päätymistä kaupan kylmähyllylle.

Valitsethan sinäkin ensi kerralla kaupasta puhtaan, suomalaisen vaihtoehdon? ♥

Luomuisia ostoshetkiä

Senni Valiola, Satafood Kehittämisyhdistys ry

• 
•