Kahalan tila, Ilkka Kahala, Eura

Eurassa tilaa viljelevä Ilkka Kahala siirtyi luomuun sukupolven vaihdoksen yhteydessä vuonna 1996. Luomutuotannosta tilalla on siis jo lähes kahdenkymmenen viiden vuoden kokemus. Ajanjaksoon on tilan isännän Ilkka Kahalan mukaan sisältynyt luomulle sekä parempia että heikompia aikoja. Hänen mukaansa aika on juuri nyt taas luomulle suotuisa, mikä näkyy mm. luomutuotannon määrän kasvuna ja tuotteista maksettavina hyvinä hintoina. Ilkka on päätoiminen viljelijä ja vaimonsa käy töissä tilan ulkopuolella.

Tilalla harjoitetaan reilun kahdeksankymmenen hehtaarin alalla hyvin monipuolista kasvinviljelyä. Tilan viljelykasvivalikoimaan kuuluvat mm. puna-apila, timotei, härkäpapu ja kevätvehnä, joista on sopimukset lähistön siemenpakkaajan kanssa. Elintarvikekäyttöön tuotetaan tarhahernettä, syysruista sekä gluteenitonta kauraa. Näistä on viljelysopimukset jalostavan teollisuuden kanssa. Tilan viljelysuunnitelma elää markkinatilanteen mukaan luomusääntöjen sallimissa puitteissa.

Ilkalla on viljelytoimiinsa vankat perusteet ja osuvat mielipiteet. Perusta luomuun siirtymiselle ja hyville sadoille on, että pellon perusasiat mm. ojitus, ja kestorikkakasvien hallinta ovat kunnossa. Jos näin ei ole, luomuun siirtyminen ei ole hyvä ratkaisu, sillä ongelmat pahenevat keinovalikoiman kaventuessa. Luomuun siirtyvän tulee varautua myös kasvavaan työmäärään, mikä kuitenkin jakautuu tasaisemmin pitkin kasvukautta kuin tavanomaisessa tuotannossa. Ilkan mukaan luomuviljelyssä päästään 70 %:n satotasoon siitä, mitä vastaavissa oloissa tavanomaisessa tuotannossa saadaan, kun viljelytoimet hoidetaan tarkasti.

Tilan pellot ovat pääosin runsasmultaisia hiedansekaisia maalajeja. Muokkauskäytäntöjään viljelijä kutsui ”maksimimuokkaukseksi”, johon kuului kynnön lisäksi 2-3 äestyskertaa, joilla maan pinta muokataan tasaiseksi ja hienojakoiseksi. Pellon pinnan tasaisuus parantaa rikkaäestyksen tehoa. Rikkaäestyksiä tehdään yleensä yksi, joskus härkäpavulla ennen taimettumista ”sokkoäestys” ja orastumisen jälkeinen rikkaäestys. Kevyiden maalajien ansiosta viljat voidaan kylvää 6-7 cm syvyyteen, mikä kiinnittää oraat tiukasti maahan ja vähentää niiden vaurioitumista rikkaäestyksessä. Kylvö tehdään huolella ilman ”haukia”, jotka mahdollistaisivat rikkojen kasvua. Huolimatta voimallisesta maan muokkauksesta peltojen multavuus on viljelijän omien kokemusten, mutta myös viljavuustutkimuksen mukaan noussut.

Myöhemmin kesällä rikkoja täsmätorjutaan kuokalla ja kestorikkojen kukkimisen aikaan viikatteella. Kestorikkojen siementäminen tulee estää, sillä se pahentaisi seuraavien vuosien tilannetta. Rikkapesäkkeisiin puututaan kovalla kädellä, ajatus ja puheet eivät tässä kohdin riitä. Esimerkki puuttumisesta ovat apilan siemenviljelyksien saunakukkaiset alueet, jotka murskataan maahan. Ilkan mukaan puna-apilan siemensadon määrä riippuu enemmän pölyttäjien määrästä kuin apilan pinta-alasta. Pienemmältäkin alalta saadaan sama siemensato, jos jäljelle jäänyt ala pölyttyy tehokkaammin. Peltojen käsivaraisessa puhdistuksessa apuna on omien perheenjäsenten lisäksi lähistön koululaisia.

Rikkakasvien leviämistä pellon reunoilta estetään kesäisellä pellon reunojen niitolla. Juolavehnää ja muita kestorikkoja torjutaan heti puinnin jälkeen tehtävällä sänkimuokkauksella. Ilmojen salliessa toimenpide tehdään vielä toiseen kertaan. Viimeisenä syksyn toimenpiteenä maat kynnetään. Torjunnasta huolimatta rikkojen määrä vaihtelee vuosittain. Ilkan mukaan ahkerakaan viherlannoitusnurmien niitto ei riitä juolavehnän torjumiseksi. Juolavehnä runsastuu hietamailla todella nopeasti. Aika ajoin turvaudutaankin juolavehnän torjunnan järeimpään aseeseen, avokesannointiin. Lähes vuosittain kesannoidaan pahin ongelmalohko.

Peltojen lannoitus perustuu typpeä maahan lataaviin typensitojakasveihin (härkäpapu, puna-apila ja tarhaherne), avokesannointiin sekä naapurin broileritilan lantaan. Yhteistyö broileritilan kanssa on jo pitkäkestoinen perinne. Naapurin broilereiden ruokinta perustuu kokoviljan osalta broileritilan omaan viljaan, mikä varmistaa lannan hukkakaurattomuuden. Ilkan mukaan ravinteiden riittävyys ei rajoita suuresti viljelykasvien satoa. Esimerkiksi kaura pysyy vain juuri ja juuri pystyssä vahvan apilanurmen jälkeen. Runsas lannoitus myös heikentää viljelykasvien kilpailukykyä suhteessa rikkakasveihin. Niukempikin lannoitus kasvattaa kauran metrin mittaiseksi, jolloin savikan aiheuttama kilpailu on vähäistä. Jos lannoitus on voimakas, osat vaihtuvat ja savikka on metristä ja kaura tätä lyhyempää.

Yhteydenotto: Ilkka Kahala, 0408648032

(Haastattelu 10/2019)